25.10.2015

HAPPINESS IS EVERYDAY LIFE

Kivaa sunnuntaita ihanat! Tänään havahduin jälleen siihen, miten nopeasti tämä aika kiitää. Talviaikaan siirtyminen jotenkin teki kaiken taas konkreettisemmaksi, kun vuorokauteen tupsahti äkkiä yksi "ylimääräinen" tunti lisää. Voitteko käsittää että joulu on jo kahden kuukauden päästä! Jotenkin jo tavallaan odotankin joulua ja sitä tunnelmaa, eikä miuta edes haittaisi jos lumi päättäisi sataa nyt jo maahan. Haha, yleensä en pidä talvesta yhtään, mutta näin loppuvuodesta siinä on aina jonkinlaista taikaa, kun tietää että saa taas kohta tehdä toiveita tulevalle vuodelle
 DSCN0020

Ostin muuten vasta tuon kuvassa näkyvän kellon, sillä edelliseni alkoi olla jo aika kuluneen näköinen - palvelihan se miuta jo melkein kaksi hyvää vuotta :) Olen tykännyt noista o.n.e.:n kelloista, eikä hintakaan tosiaan ollut päätähuimaava, kun sain vielä -20% alennuksen. Olisihan se tietysti hienoa omistaa jokin hienompi merkkikello, mutta en koe sitä mitenkään välttämättömyytenä. Pääasia että ulkonäkö miellyttää omaa silmää ja kello hoitaa muuten tehtävänsä :) Mitäs tykkäätte? Oletteko itse enemmän merkkiuskollisia vai kelpuutatteko tekin tarvittaessa jonkin edullisemman vaihtoehdon?

Tajusin myös hetki sitten, miten vähän olen oikeastaan viime aikoina ostellut mitään vaatteita tai muutenkaan shoppaillut. Perjantaina palkan kilahtaessa tililleni, tajusin että säästöä on oikeasti päässyt kertymään - ja mikä parasta, ihan huomaamatta! Joskushan ostelin uusia vaatteita jatkuvasti, mutta nyt olen alkanut miettiä enemmän, tarvitsenko esimerkiksi uuden pikkujoulumekon, jota en kuitenkaan tule hirveästi muulloin käyttämään. Myöskin laatu korvaa määrän - sen olen oppinut ihan oman kokemuksenkin kautta. Mitään akryylineuleita en mielellään enää ostaa nyppyyntymisen takia, ja yleensä katsonkin aina tuotteen materiaalit ennen ostopäätöksen tekemistä.
  PicMonkey Collage

Viikkoni tuntuvat noudattavan nykyään melko samanlaista kaavaa koko ajan. Töitä, muutama vapaapäivä jolloin saatan nähdä kavereita, perheenjäseniä yms, ryhmäliikuntatunneilla käymistä muutamana iltana viikossa, kotihommia... Ei todellakaan mitään erityistä siis, mutta sellaista se perus arki välillä vaan on. Ja oikeastaan se on ihan fine. Ei aina tarvitse ollakaan pää kolmatena jalkana menossa joka suuntaan.

Pikkujoulukausi alkaa kuitenkin lähestyä uhkaavasti, joten saa nähdä jos loppuvuodeksi saisi jonkinnäköistä vilskettä tämän kotihiirulaisenkin arkeen ;) Ensi viikonloppuna ajattelin että voisi lähteä pitkästä aikaa johonkin viihteelle, kun viimeisimmän vapaan viikonloppuni vietimme ihan vain kotona nyhjäten ja herkutellen :D Alkaa jo hieman kaivata sinne ihmisten ilmoille!

20151012_122309
Tällainen sekalainen höpötyspostaus tällä kertaa, mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

: Tuuli

20.10.2015

NAURETTAVAN ÄRSYTTÄVÄÄ

VAROITUS: Luvassa ei tällä kertaa ole kovin hyväntuulista postausta, mutta pientä hilpeyttä se saattaa sen sijaan aiheuttaa. Välillä on hyvä avautua niistä mieltä ärsyttävistäkin asioista, ja itse ajattelin purkaa viime päivien surkeiden sattumusten sarjan tänne ihan teidänkin luettavaksi, sillä eihän tässä ole enää järjen häivääkään :D

Muistatteko jokunen postaus aiemmin kun kerroin, miten hajamielinen olen nykyään? Kun luulin että pyöräni on varastettu, kun olin itse unohtanut sen työpaikkamme pihalle? Sillä linjalla ja jonkinnäköisellä epäonnisuudella jatketaan näköjään edelleen. Tuntuu ihan, että viime aikoina joka päivälle on tullut jotain vastoinkäymisiä, mutta onneksi vain melko pieniä sellaisia - vaikka menetänkin usein malttini niihin ;)

DSCN0040

Aloitetaanpa lauantai-illasta, jolloin tapahtui totaalinen The Villasukkien Katoaminen. Pidän aina yöpaitaani ja villasukkiani tyynyn alla, ja saunan jälkeen laitoin vain yöpaidan päälleni, ja jätin villikset vielä tyynyn alle odottamaan. Ihan selvästi NÄIN ne siellä paitaa ottaessani, mutta kun nukkumaankäydessä olisin laittanut sukat jalkaan, ei niitä enää ollutkaan missään! A väitti kivenkovaa ettei ollut koskenut niihin, ja käännettiinkin melkein koko kämppä ympäri etsiessä yhtä paria villasukkia, turhaan. Miten voi yhdet sukat kadota kuin tuhka tuuleen, kysynpähän vaan? :D Eilen sitten sänkyä pedatessani toinen sukka tipahti jostain lattialle, mutta etsinnöistäni huolimatta toista paria ei löytynyt mistään. Olen katsonut sängyn alusen, patjan välin, kääntänyt sohvan lähes ympäri - ei missään. Onneksi uudet villasukat ovat tosiaan työn alla, ja luultavasti eksynyt pari putkahtaa jonkin ajan kuluttua esiin mitä ihmeellisemmästä paikasta, joten eihän tälle voi enää kuin nauraa :D

Seuraavana vuorossa onkin sitten koneelleni ladattu Spotifyn ilmaisversio, joka on aiheuttanut harmaita hiuksia nyt viikon verran. Tai sanotaanko että hermoni alkaa pettää koko tähän tietokoneeseen, joka tuntuu päivittävän jatkuvasti jotain, eikä aina sulkeudu niinkuin pitäisi jne. Aamurutiineihini kuuluu avata aina Spotify meikatessani, mutta eräs aamu se jankkasi vain pelkkää Erroria. Yrittäessäni poistaa koko sovelluksen ja ladata uudelleen, pamahti näytölle virhekoodi, joka ilmoitti ettei Spotifyta voida asentaa, koska kirjoitettavia tiedostoja käytetään toisessa prosessissa, ja ennen uudelleen asentamista täytyi tarkistaa että Spotify on pois päältä. NIIN MITEN se voi olla käynnissä jos poistin koko sovelluksen koneeltani ennen uudelleen lataamista??? Osaisiko joku viisaampi kertoa? :D Alkaa nimittäin pikkuhiljaa olla ikävä soittolistaani...

DSCN0069

Olen myös visusti päättänyt olla lataamatta Windows 10:ta koneelleni, joka aina jaksaa ilmoittaa olemassaolostaan mitä "houkuttelevimmin" ilmoituksin, jotka hyppäävät näyttöni alalaitaan. EN LATAA!! Hahah, kuulostan varmaan ihan hirveältä :'DDD Voisikohan tuo Spotifynkin temppuileminen johtua siitä, kun en halua päivittää käyttöjärjestelmääni uudempaan, mietinpähän vaan? Aika pyllystä joka tapauksessa! Tietotekniset ongelmat saavat vereni kiehumaan harvinaisen nopeasti, uskokaa tai älkää.

Toinen mystinen ongelma koitui sitten puolestaan kännykällä musiikkia kuunnellessani. Yhtäkkiä puhelimeni ei enää tukenutkaan tiettyjä tiedostotyyppejä, joita yritin avata kuunneltavaksi ja jotka olen siis ladannut puhelimeni musiikki-kansioon. Puhelin kiinni ja uusi yritys - ei mitään. Tässä vaiheessa muistikorttini ilmoitti olemassaolostaan, ja päätin ottaa senkin hetkeksi pois päältä. Yrittäessäni ottaa sitä takaisin käyttöön, ilmoitti puhelimeni että muistikortti on vahingoittunut ja se täytyisi alustaa ongelman ratkaisemiseksi. Niin, alustaa - eli koko kortti tyhjenee kaikista tiedostoista mitä siellä ikipäivänä on ollut. Tässä vaiheessa suustani taisi päästä jo melkoisia ärräpäitä, sillä en saanut mitenkään edes varmuuskopioutua kortilla olevia tiedostoja mihinkään. Lopulta sitten tein sen lopullisen ratkaisun, ja kaikki kuvat sekä musiikkitiedostot katosivat kuin tuhka tuuleen. NIIN TURHAUTTAVAA!! Kuvien menettäminen ei ollut onneksi niin paha, sillä suurin osa niistä on tallella koneellani, mutta lähes 1000 musiikkitiedostoa - #%&@# !! Ehkä kaikista helpoimmaksi tulisi asentaa puhelimeenkin vaikka se Spotify, mutta ilmaisversiossa sen kököksi tekee se, että satunnaistoisto on koko ajan päällä, etkä voi itse valita haluamiasi kappaleita kuunneltavaksi. MUR.

DSCN0037

Siinäpä nyt hieman esimakua viime päivistäni, teki kyllä ihan hyvää tulla purkamaan nämä tännekin, sillä enää ei ärsytä ihan niin paljon! :'D

Hauskaa viikkoa jokaiselle, älkääkä ottako tätä liian vakavasti! ;)


: Tuuli


17.10.2015

AJATUS HUKASSA

PicMonkey Collage Heipsulivei! Olen taas viime aikoina havahtunut yhä useammin siihen, kuinka paikoillaan tämä blogi tuntuu junnaavan. Postaan nykyään ehkä kaksi kertaa viikossa jos sitäkään, ja uutta postausta aloittaessani miusta tuntuu kuin olisin höpissyt samat asiat jo sata kertaa aikaisemminkin. Tällä hetkellä elämäni ei tosiaan ole mitenkään järin ihmeellistä, sitä perus arkea vaan päivästä ja viikosta toiseen. Välillä postausaiheet ovat tosiaankin kiven alla, sillä en usko että ketään hirveästi kiinnostaa jatkuvasti lukea päivieni sisällöstä, jotka noudattavat lähes poikeuksetta aina sitä samaa linjaa. Kuulostaako tutulta? 

En kuitenkaan enää viitsi pahoitella pidentyneitä postausvälejäni, sillä tulen kirjoittamaan tänne juuri silloin kun itsestä hyvältä tuntuu ja saan taas lisää inspiraatiota jostakin. Silloin aikoinani blogia aloittaessani en oikeastaan edes tiennyt mitään selvää linjaa, jota blogini sisältö tulisi noudattamaan - perus lifestyle meiningillä ollaan kuitenkin tähän päivään saakka tultu, ja sillä varmasti jatketaan edelleen. Mitään päivän asuja tuskin kovin usein tullaan täällä näkemään, sillä en vain tunne sitä ainakaan tällä hetkellä omaksi hommakseni. Olisihan se kiva oppia olemaan rennosti kameran edessä ja saada aikaan niitä upeita kuvia, mutta siihenkin vaikuttaa niin moni seikka, että tällä hetkellä en koe sitä oikeastaan edes mahdolliseksi.
PicMonkey Collage1
Mutta se siitä, en viitsi valittaa enempää :). Sen sijaan ajattelin listata näiden päivien kohokohtia, johon on kuulunut mm...

..Vain Elämää -jakson tuijottamista irtokarkkien kera
..kaunis ruusukimppu, jonka ostamalla tuin Roosanauha -kampanjaa
..villasukkani valmistuminen - toinen pari odottaa vielä neulomistaan ;)
..uusien, ihanan väristen lankojen ostaminen
..tänä aamuna rauhassa nukkuminen ilman minkäänlaista herätystä
..jälleen vapaa viikonloppu töistä
..auringonpaiste, joka antoi paljon lisää energiaa
..saunavuoro, jonka vihdoinkin varasimme ainakin talven yli

***

: Tuuli

12.10.2015

HYVÄN MIELEN POSTAUS

Hei ihanat siellä! Viikonloppu meni jälleen kivasti, mutta aivan liian nopeasti! Perjantaina siskoni ja hänen miehensä tulivat tänne suunnille viikonlopuksi, ja oli kyllä kiva nähdä heitäkin taas pitkästä aikaa - ovathan he asuneet Helsingissä nyt jo puolisen vuotta. Käytiin sitten isämme luona kahvittelemassa, ja isoisämmekin oli tullut paikalle. Harmittaa välillä miten harvoin sitä nykyään tulee käytyä lähinnä omien sukulaistensa luona, pitäisi muistaa pitää enemmän yhteyttä!

20151012_120026 Siskoni mies oli saanut eräästä blogitapahtumasta nuo VS:n tuotteet, jotka hän jalomielisesti lahjoitti miulle :) Kiitos vielä

Lauantaina puolestaan kävimme A:n kanssa Gringos Locosissa syömässä, sillä poikkeuksellisesti olin aamuvuorossa töissä. Teen kuitenkin lauantaisin melko usein iltavuoroa, joten tuo oli ihan mieluisa yllätys! Ruoka oli kaikinpuolin hyvää ja oma annokseni oli juuri sopivan kokoinen, sillä jaksoin hyvin vielä jälkiruuan eikä mitään hirvittävää ähkyäkään onneksi tullut. Kuvia en tällä kertaa edes viitsinyt napsia, sillä nälkä oli sen verran kova ;)

20151012_114625

Viikonlopun aikana koin monta kertaa sellaisia hyvän mielen hetkiä, kun asiat tuntuivat vaan loksahtelevan paikoilleen ja pienetkin asiat saivat iloiseksi. Aloitin myös neulomaan itselleni villasukkia, niinkuin pari postausta sitten teille taisin mainitakin. On se neulominen vaan jotenkin tosi rentouttavaa puuhaa, ja sukka alkoi valmistua ihan vanhasta muistista sen pahemmin ohjetta  katsomatta. Töistä lähti mukaani myös tuo kuvassa näkyvä kaulahuivi, jonka väritys on juuri kohdillaan

20151012_121352

Myös tänään on ollut hyvä päivä, kun jo heti aamusta heräsin auringonsäteisiin ja muutenkin olen viettänyt rentoa vapaapäivää. Paistoinkin itselleni aamupalaksi banaanilettuja, kun sain nauttia aamiaiseni ihan rauhassa hyvin nukutun yön jälkeen ja samalla blogeja selaillen :) Tuollaiset aamut ovat vaan jotain niin parasta Myöhemmin nähtiin vielä ystäväni kanssa, ja siinähän se päivä melkein menikin kahvitellessa ja kaupungilla kierrellessä.

20151012_090052 

Ihanaa viikkoa teille kaikille!

: Tuuli

8.10.2015

MIKSI PELKÄÄMME AINA PAHINTA?

Astetta syvällisempää postausta luvassa taas tällä kertaa. 

Monesti kun kuulee jotain ikävää, päähäni tupsahtaa aina ensimmäisenä se kaikista pahin vaihtoehto mitä voisi tapahtua. Kärpäsestä kasvaa helposti härkänen, kun rupeaa miettimään asioita omassa pienessä päässään ja mittasuhteet tuntuvat mullistuvan äärimmilleen. Ja heti tähän alkuun; mitään sen ihmeellisempää ei ole siis tapahtunut, ajauduin vain miettimään näitä asioita eräs ilta yksin kotona ollessani.

20150929_173901

Miulla tuppaa olemaan myös sen verran vilkas mielikuvitus, että jos vaikka tietystä henkilöstä ei kuulu hetkeen mitään, pelkään aina että jotain pahaa on sattunut. Esimerkiksi yksi ilta A:lla meni tavallista pidempään töissä, enkä saanut soittamallakaan yhteyttä häneen. Tietysti ensimmäinen päähäni putkahtanut ajatus oli, että hän on ajanut kolarin tai muuta vastaavaa. Helpotus kuitenkin oli suuri, kun avain kääntyi lukossa ja raskaan työn raataja saapui pitkän päivän päätteeksi kotiin. 
   Sama myös viime talvena, kun pojat lähtivät reissuun maapallon toiselle puolelle, olin lähes täysin varma että jotain pahaa tulee sattumaan. Seurasin netistä reaaliajassa heidän lentoaan, sillä juuri samana päivänä oli saman lentoyhtiön kone kadonnut tutkasta, ja myöhemmin löydetty uponneena valtamereen - ei siis tietoakaan siitä, että olisin voinut pysyä rauhallisena ja turvallisin mielin, kun kyseisellä lentoyhtiöllä on aiemminkin tippunut/tiputettu koneita taivaalta.. Heidän lomansa meni kuitenkin hyvin, ja kolmen viikon jälkeen miekkoseni palasi ihan ehjänä kotiin, ja mietin taas mielessäni kuinka vainoharhainen sitä osaakaan olla.

En tiedä mistä moinen ajattelutapa ja pahan pelkääminen on johtanut päähäni, elämässäni ei kuitenkaan mitään erityisen traagista ole juurikaan käynyt. Olen kuitenkin hyvin empaattinen ihminen, ja joskus saatan miettiä niitä ikäviä asioita ja tapaturmia, joissa uhrin läheiset joutuvat kärsimään kaikista eniten, ja mietin miten tuskallista se mahtaa olla. Pelkään ehkä eniten sitä, että omille läheisilleni käy joskus jotain, ja tiedän jo mielessäni miten vaikeaa sen kohtaaminen tulisi olemaan. Jo pelkkä nykypäivän uutisten lukeminen saa välillä todella ahdistuneeksi koko tästä maailmasta, missä soditaan ja ihmiset käyttäytyvät entistä aggressiivisemmin. 
PicMonkey Collage Trees Kai se on kuitenkin jollain tapaa myös ihan normaalia, että huolestutaan kun ollaan epätietoisia jostakin. Usein vain panikoin ihan turhaan, kun mitään vakavaa ei edes ole sattunut :D Näin myös eräs yö unta kahden läheiseni kuolemasta, ja tarkan päivämäärän - voitte vain kuvitella miten vainoharhainen olin sinä kyseisenä päivänä! Mitään ei kuitenkaan käynyt, onneksi. Tiedän kuitenkin ihmisiä, jotka saattavat nähdä kyseisiä enneunia, mutta onneksi itselläni ei ole sitä "taitoa".. 


Osaako kukaan yhtään samaistua tähän, vai olenko ihan höperö kun mietin aina pääni puhki kaikkia kamaluuksia ja sitten ahdistun? 

Toivottavasti tämä ei nyt ollut liian 'synkkä' postaus, viettäkäähän kiva loppuviikko! :)

: Tuuli 

 

4.10.2015

VIIKONLOPPU

Se olisi viikonloppu jälleen taputeltu, ja lokakuukin saatu hyvin aluilleen. Perjantaisen Valio-myrskyn jälkeen olen ollut melkoinen vilukissa, ja villasukat ovatkin löytäneet jalkaani hyvin usein näinä parina iltana Siitä tulikin mieleeni, että voisi alkaa taas neulomaan uusia sukkia - viime syksynä kun ne neulomapuikot eivät tainneet kätösiini löytää ollenkaan.

Lauantaina käytiin töideni jälkeen tosiaan siellä elokuvissa katsomassa Napapiirin Sankarit 2 -leffa uudessa Finnkinossa, ja olihan se ihan katsomisen arvoinen :D Muutenkin uusi teatteri useine saleineen vaikutti hienolta - saa vain nähdä miten entiset elokuvateatterimme tulevat pärjäämään noin kovalle kilpailijalle, varsinkin tässä taloustilanteessa.. Leffa loppui puolen yhdeksän aikoihin illalla, mutta kotiin kävellessämme tuntui ihan että olisi ollut jo yö kun oli niin pimeää! Huomaa kyllä selvästi eron, miten iltaisin silmä alkaa painaa jo noin tuntia aikaisemmin kuin yleensä, haha :D
PicMonkey Collage pineapplesMiusta on jotenkin tullut ihan älyttömän hajamielinen viimeaikoina.. Tänään käytiin A:n kanssa töitteni jälkeen vielä kaupassa, ja kotiin kävellessämme rupesin katsomaan, että missä ihmeessä miun polkupyörä on, kun sitä ei näkynyt ollenkaan pihallamme olevassa pyörätelineessä. Pienoisen paniikin vallassa olin jo melkein täysin varma, että se on varastettu, ja syytin itseäni kun en koskaan jaksa viedä sitä pyörävarastoomme ja nyt sitten kävi näin.. Onneksi aloin kuitenkin kelaamaan mielessäni viikonlopun tapahtumia, ja yhtäkkiä en ollutkaan enää varma, meninkö lauantaina pyörällä töihin vai en. Pakkohan se oli lähteä tarkistamaan, ja loppujen lopuksi siellähän se pyörä kiltisti nökötti työpaikkamme pihalla :'D Onneksi meiltä ei ole kuin noin 5 minuutin matka, joten hurautin tyytyväisenä takaisin kotiin! Kyllä säikäytti, mutta onneksi ei sitten käynytkään kuinkaan.

moominmug

Ostin myös viikonloppuna tuon uuden Talviuni -muumimukin, ja ihastuin siihen kyllä samantien kun näin sen! En tiedä mihin asti tarjous on voimassa, mutta ainakin Siwoista ja Valintataloista sen saa pins-kortilla hintaan 16,99€. Myös teetä tulee nykyään juotua lähes joka ilta, ja ostinkin testaukseen tuota Liptonin Blue Fruit -teetä, nam


Miten teidän viikonloppunne sujui? :)

: Tuuli

1.10.2015

OCTOBER 1st

Lokakuun ensimmäinen. Syksy alkaa oikeasti olla jo pitkällä, ja ulkonakin huomaa kuinka kohta voisi kaivaa hanskat esille ja kaivautua entistä syvemmälle muhkeisiin kaulahuiveihin. Heräsin tänä aamuna sateenropinaan, mutta oloni oli silti jotenkin tosi levollinen. Vapaapäiväni ovat kuluneet hyvin, vaikkakin melko rauhallisissa merkeissä. Joka päivälle on ollut jotain tekemistä, ja kotikin on saanut taas siistimpää ilmettä kun järkyttävä pyykkivuori ja villakoirat ovat saaneet kyytiä. Olen ehtinyt käymään hyvin myös ryhmäliikunnoissa, ja illalla on ihanaa sytyttää kynttilät ja linnoittautua lihakset kipeinä tv:n ääreen. Niitä arjen pieniä iloja
  October

Tänään tosiaan näyttää melko sateiselta, joten ajattelin tulla jakamaan muutamat aurinkoisemmat kuvat tiistailta, jolloin puut oikein huokuivat niitä lämpimän punaisen sävyjä Syksy on oikeasti varmaan kaunein vuodenaika Suomessa, vaikka kesäihminen olenkin. Mutta kyllä melkein jokaisessa vuodenajassa on jotain kaunista, kun se paras aika on käsillä. Eiköhän jokainen talvellakin katsele mieluummin niitä kirkkaita nietoksia kuin likaisen harmaata ja loskan peittämää katua.

20150929_173956 DSCN0837

Ajatelkaa, enää muutama kuukausi jouluun! Saa nähdä milloin ne ensimmäiset joululaulut kajahtaa ilmoille :D Nyt kun miettii, niin vastahan tämäkin vuosi alkoi.. Voisinkin taas jossain vaiheessa toteuttaa "my year" -tyyppisen postauksen, jossa kerron vuoden kohokohtia ja mieleenpainuneita asioita, miltäs kuulostaa?

PicMonkey Collage
PicMonkey Collageg

Viikonloppu meneekin sitten taas töiden parissa, mikä onkin ihan kiva taas näiden vapaiden jälkeen. Tänne Lappeenrantaanhan avautui vasta Finnkino, joten saa nähdä josko vaikka lauantaina kävisi katsomassa jonkun leffan tai tekisi jotain muuta kivaa, pääsen kuitenkin sen verran ajoissa töistä :)


Kivaa loppuviikkoa!

: Tuuli