8.10.2015

MIKSI PELKÄÄMME AINA PAHINTA?

Astetta syvällisempää postausta luvassa taas tällä kertaa. 

Monesti kun kuulee jotain ikävää, päähäni tupsahtaa aina ensimmäisenä se kaikista pahin vaihtoehto mitä voisi tapahtua. Kärpäsestä kasvaa helposti härkänen, kun rupeaa miettimään asioita omassa pienessä päässään ja mittasuhteet tuntuvat mullistuvan äärimmilleen. Ja heti tähän alkuun; mitään sen ihmeellisempää ei ole siis tapahtunut, ajauduin vain miettimään näitä asioita eräs ilta yksin kotona ollessani.

20150929_173901

Miulla tuppaa olemaan myös sen verran vilkas mielikuvitus, että jos vaikka tietystä henkilöstä ei kuulu hetkeen mitään, pelkään aina että jotain pahaa on sattunut. Esimerkiksi yksi ilta A:lla meni tavallista pidempään töissä, enkä saanut soittamallakaan yhteyttä häneen. Tietysti ensimmäinen päähäni putkahtanut ajatus oli, että hän on ajanut kolarin tai muuta vastaavaa. Helpotus kuitenkin oli suuri, kun avain kääntyi lukossa ja raskaan työn raataja saapui pitkän päivän päätteeksi kotiin. 
   Sama myös viime talvena, kun pojat lähtivät reissuun maapallon toiselle puolelle, olin lähes täysin varma että jotain pahaa tulee sattumaan. Seurasin netistä reaaliajassa heidän lentoaan, sillä juuri samana päivänä oli saman lentoyhtiön kone kadonnut tutkasta, ja myöhemmin löydetty uponneena valtamereen - ei siis tietoakaan siitä, että olisin voinut pysyä rauhallisena ja turvallisin mielin, kun kyseisellä lentoyhtiöllä on aiemminkin tippunut/tiputettu koneita taivaalta.. Heidän lomansa meni kuitenkin hyvin, ja kolmen viikon jälkeen miekkoseni palasi ihan ehjänä kotiin, ja mietin taas mielessäni kuinka vainoharhainen sitä osaakaan olla.

En tiedä mistä moinen ajattelutapa ja pahan pelkääminen on johtanut päähäni, elämässäni ei kuitenkaan mitään erityisen traagista ole juurikaan käynyt. Olen kuitenkin hyvin empaattinen ihminen, ja joskus saatan miettiä niitä ikäviä asioita ja tapaturmia, joissa uhrin läheiset joutuvat kärsimään kaikista eniten, ja mietin miten tuskallista se mahtaa olla. Pelkään ehkä eniten sitä, että omille läheisilleni käy joskus jotain, ja tiedän jo mielessäni miten vaikeaa sen kohtaaminen tulisi olemaan. Jo pelkkä nykypäivän uutisten lukeminen saa välillä todella ahdistuneeksi koko tästä maailmasta, missä soditaan ja ihmiset käyttäytyvät entistä aggressiivisemmin. 
PicMonkey Collage Trees Kai se on kuitenkin jollain tapaa myös ihan normaalia, että huolestutaan kun ollaan epätietoisia jostakin. Usein vain panikoin ihan turhaan, kun mitään vakavaa ei edes ole sattunut :D Näin myös eräs yö unta kahden läheiseni kuolemasta, ja tarkan päivämäärän - voitte vain kuvitella miten vainoharhainen olin sinä kyseisenä päivänä! Mitään ei kuitenkaan käynyt, onneksi. Tiedän kuitenkin ihmisiä, jotka saattavat nähdä kyseisiä enneunia, mutta onneksi itselläni ei ole sitä "taitoa".. 


Osaako kukaan yhtään samaistua tähän, vai olenko ihan höperö kun mietin aina pääni puhki kaikkia kamaluuksia ja sitten ahdistun? 

Toivottavasti tämä ei nyt ollut liian 'synkkä' postaus, viettäkäähän kiva loppuviikko! :)

: Tuuli 

 

33 kommenttia :

  1. Voin kyllä samastua ihan tohon ajatustapaan! Monesti tuntuu, et ite luo pelkoja, joita ei muut edes tulis ajatelleeksi. :/ Hyvä teksti ja postaus <3

    mariannesendenali.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla etten ole ainut tämän asian kanssa, haha! Tuo on kyllä niin totta, että omassa päässä syntyy ne ihme pelkotilat ja ajatukset, mitkä ei muilla tulisi mieleenkään.. Kiitos Marianne! <3

      Poista
  2. Aaaa tämä on niin tuttua. Se paisuttelu on inhottava ominaisuus omassa itsessä, ihan turhaa vainoharhaa useimmiten. Hyvä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Sitä jotenkin vaistomaisesti rupeaa aattelemaan sitä pahinta ja ehkä jollain tapaa myös samalla yrittää "valmistautua" siihen, jos se oikeasti tapahtuisikin.. Onneksi useimmiten sitä pelkää kuitenkin ihan turhaan :)

      Poista
  3. Mä oon kyl ihana samanlainen!! Aina heti pelkäämässä pahinta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, se on kyllä tosi inhottavaa kun sitten ahdistuu niistä omista ajatuksista! :/ Toisaalta en kyllä haluaisi olla sen vastakohtakaan, että mikään asia ei hätkähdyttäisi ollenkaan :D

      Poista
  4. Kuulostaa erittäin tutulta ja mun mielestä se tosiaan on ihan luonnollista, että huolestuu jos ollaan epätietoisia jostain :) Välillä tulee vaan itse vedettyä toi ehkä vähän "yli", kun tosiaan tulee hermoiltua ja panikoitua sellaisissakin tilanteissa, joissa ei olisi mitään syytä sille hermoilulle ja paniikille :D Ihan mahtava postaus Tuuli, tykkään ihan hirveästi näistä sun vähän syvällisemmistäkin postauksista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tottahan se on että epätietoisuus ajaa usein huolestuneisuuteen. Haha, ollaan varmaan sitten kumpikin samanlaisia "panikoijia", vaikka varsinaista syytä ei olisikaan..:D Ihanaa Linda että tulet aina kommentoimaan ja tykkäät postauksistani! <3 :)

      Poista
  5. Mä niiin ymmärrän. Ehkä sitä pahinta pelkää sen takia, kun niistä tilanteista lukee uutisista ja näkee televisiosta - mitä vaan voi tapahtua kelle tahansa. Kunhan sitä ei pelkää jatkuvasti, siinä menisi vain elämä pilalle. Tykkään tälläsistä postauksista mitkä herättää keskustelua ja ajatuksia ^^

    ♥ Sini | myblog-bysini.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Sini! Niin, tottahan se nykypäivänä on että lähes mikään ei ole enää mahdottomuus ja koskaan ei tiedä mitä vaikka itselleenkin voi sattua.. Tuo on kyllä ihan totta, että turha ruveta pelkäämään koko ajan ja kaikkea - ei elämisestä silloin pystyisi edes nauttimaan :) Kiitos siulle kommentista <3

      Poista
  6. Heippa Tuuli! Hyvä kirjoitus, se on varmasti totta että epätietoisuus tulevasta ja tapahtuvasta ja vielä niiden pyörittely oman pienen pään sisällä monesti johtaa siihen, että aletaan pelkäämään pahinta. Hyvä että olet kuitenkin suuremmilta harmeilta välttynyt peloista huolimatta:)

    Kiitos kommentistasi mulle, ja hyvä että kommentoit kun sitä kautta sun blogin löysin, saat täältä myös uuden lukijan! Ihana banneri ja kivoja postauksia :) Kivaa illanjatkoa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että tykkäsit postauksesta - usein ne omat ajatukset tahtoo olla niitä kaikista pahimpia. Ihana saada myös sinusta uusi lukija, tervetuloa seurailemaan! <3 :)

      Poista
  7. Tosi hyvä kirjoitus! :) Ja oon kokoajan vaan vahvemmin sitä mieltä et sut olis niin huippua tuntea ihan oikeasti, eikä vain näin blogimaailmassa!
    Hei muuten, jos haluat nuo (ainakin minusta typerät) flickrin tunnukset kuvien päältä pois aina kun niihin vie hiiren, jätä linkin alusta kohta: data-flickr-embed="true" sekä linkinlopusta pidempi pätkä: script async src="//embedr.flickr.com/assets/client-code.js" charset="utf-8"></scrip, kokonaan linkistä pois. Näin kuvat tulevat niinkuin aina ennenkin, ilman ylimääräisiä härpäkkeitä! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tosta jälkimmäisestä pätkästä joutu ottaan edestä < ja lopusta > poijes koska sit tää kommentti herjas jotain HTML virhettä :--D mut ne siis sisältyy vielä siihen poistettavaan osaan :)

      Poista
    2. Voi Kiitos Henna! <3 Onpa ihana kuulla että olet tuota mieltä - siultakin löytyy aina hyviä ajatuksia ja olisi varmasti huippua tavata joskus! :) Välimatka vaan on melko pitkä, mutta eihän se mikään este ole.

      Juu, olenkin tietoinen tuosta koodipätkän poistamisesta, mutta välillä en vain laiskuuttani ole jaksanut sitä tehdä, haha :D Ehkä jatkossa voisin hieman ryhdistäytyä, niin te lukijatkin voisitte nauttia enemmän kuvista ja postauksista :)

      Poista
  8. Siulla on tosi samanlaisia ajatuksia kuin miulla! Miekin aina pelkään kaikista pahinta ja se on tosi ahdistavaa :( haluisin oppia oleen rennommin, mutta en vaan pysty. Se ehkä kumpuaa siitä, että miun pahin pelko ois, että jollekin rakkaalle tapahtuis jotain pahaa ja siks miulla on tosi korkee suojeluvietti ja haluan tietää, että kaikilla on kaikki hyvin!

    Ja just, jos toisesta ei kuulu pitkään aikaan mitään, meen paniikkiin. Oon lähetelly jopa Mikon veljelle viestiä poikien iltaan, kun en saanu Mikkoon yhteyttä, vaikka kaikki oli hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiva kuulla että siellä ollaa samanlaisia panikoijia kuin täälläkin! :D Vaikka olisihan se joo ihan kiva välillä osata ottaa hieman rennommin, mutta minkäs teet. Itsekin pelkään sitä, että läheisilleni sattuisi jotain, se olisi kauheaa :( Tuo tekstiviestien pommittaminen on tuttua täälläkin, pakko myöntää! :'D Onneksi nykyään osaan jo hieman hillitä itseni, enkä ihan koko ajan sentään ole kännykkä kourassa!

      Kommenttisi tuli muuten kolme kertaa, Bloggeri varmaan taas sekoillut jotain, joten poistin nuo kaksi muuta..:)

      Poista
  9. Voi että, osaan kyllä niin samaistua tähän empaattiseen ajattelutapaan! Tää teksti oli melkein kokonaan mun ajatuksista. Säikähdän myös helposti jos vaikka poikaystävällä venyy työpäivä eikä se ole omassa tiedossa tai ihan mitä muuta vain. Myös aina paloautot ja ambulanssit jos kulkee suuntaan missä asuu omia läheisiä pelottaa jos heille on sattunut jotain. Mutta tää on varmasti meillä molemmilla ihan normaalia empaattisuutta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Roosa! <3 Oman poikaystäväni työpäivän venyminen on onneksi jo niin tuttua, kun hänellä ei ole mitään kiinteitä työaikoja, niin osaan jo helpommin varautua siihen jos häntä ei ajoissa kuulu kotiin :) Silti se saa ajatukset laukkaamaan villimmin, kun ei tiedä jos vaikka jotain olisi sattunutkin.. :D Empaattisuus on oikeastaan ihan hyvä asia, vaikka välillä huolehtisikin liikaa kaikesta! <3

      Poista
  10. Miten sattuikaan, että juuri eilen illalla mietin ihan samoja asioita! Minunkin elämäni on ollut (onneksi ja luojan kiitos) melko suopea ja kohdellut hyvin. Olen silti hysteerinen, vainoharhainen ja ehkäpä vähän liian syvällinen ja herkkä. Siksi ehkä käykin aina niin että löydän itseni tihrustamassa itkua pelkistä ajatuksista ja peloista. Voi meitä <3 Jospa elämä opettaisi ja tällaiset ajatukset helpottaisi kun ikää tulee lisää. :) Tai sitten tulee välillä niitä puuskia kun ajattelee enemmän vähän synkempiä ajatuksia. Luulenpa että se on tämä pimeys ja ilmassa väreilevä melankolisuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Iina <3 Omat ajatukset voivat olla hyvinkin pelottavia joskus, kun huoli nostaa päätään ja rupeaa ajattelemaan kaikkea mahdollista mitä voisi sattua.. Onneksi kuitenkin sanonta "kaikki kääntyy aina parhain päin" on ainakin itselläni ja omassa elämässäni tullut huomattua toodella usein, vaikka alkuun näyttäisi siltä ettei mistään tule mitään. Heh, uskon hyvinkin että tämä pimeä aika saa miettimään enemmän näitä syvällisiä asioita! :D

      Poista
  11. No kyllä voin hiukan samaistua! Joissain asioissa tulee kyllä tuo pahin aina päähän, just tällaisissa vakavammissa jutuissa. Pienissä asioissa ei niinkään. Hienoa tekstiä oot taas kirjoitellut Tuuli, näitä on hauska lukea vaikka kyseessä onkin vähän synkempiä ajatuksia välillä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva kuulla Kata! <3 Ehkä tosiaan välillä olen hieman liian vainoharhainen, haha :D Kivaa viikonloppua sinne suuntaan! :)

      Poista
  12. Siis voin kyllä niin samaistua tähän! Ihan kuin olisi lukenut omia ajatuksia, oon kanssa ihan vainoharhainen ja ajattelen heti sitä pahinta vaikka ihan turhaan. Välillä se on oikeasti tosi ärsyttävää, koska ei ns. voi rentoutua jos ei tiedä että toisella on kaikki ok, koska sitä koko ajan on sellainen pelko fiilis kehossa ja miettii vaan että nyt se on pamauttanut kolarin tai jotain muuta kauheeta. Mutta ehkäpä sitä pitäisi vaan osata rentoutua eikä miettiä aina sitä pahinta koska on niin epätodennäköistä että jotain tosi pahaa sattuisi :) Tosi hyvä teksti Tuuli, varsinkin kun osui niin itteeni tämä! :) Kivaa viikonloppua sulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tunne on kyllä kamala! Vaikka tosiaan sitten jälkeenpäin tuleekin sellainen vähän hölmö olo, kun miettii että panikoi täysin turhaan..:D Kai siinä samalla oppii myös arvostamaan enemmän sitä mitä itsellä on. Ihana kuulla Viivi että tämä teksti kosketti myös siuta, kivaa viikonloppua sinnekin! <3 :)

      Poista
  13. Hyvä postaus jälleen kerran Tuuli <3 ! Voin samaistua suhun hyvin:) Mä itsekki miten aina sitä pahinta, en oikeesti tiedä miksi. Samoja ajatuksia tuli kyllä kun sullakin. Pelkään aina just, että jollekki on käynyt jotain jos ei vastaa tai sit kun menin työharjotteluun pelkäsin etten opi mitää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Niina! <3 Välillä on kyllä tosi ärsyttävää pelätä juuri vaikka sitä ettei osaisi mitään uudessa harjoittelupaikassa/työssä, koska aina sitä kuitenkin oppii ja omat pelot olivat ihan turhia :) Itse olen ollut nykyisessä työpaikassani nyt noin kolmisen vuotta ja miulla on edelleen opittavaa! Ei kukaan voikaan olla täydellinen. Täytyisi välillä vaan ottaa hieman rennommin :D

      Poista
  14. Joo mä pelkään myös aina pahinta! Viime kesänä poikaystävä lainasi mun isän autoa, jotta pääs liikkumaan mun työpäivän aikana. Mä katoin kun sitä ei näy missään onlinessa, eikä se vastaa viesteihin ja "viimeksi nähty" aika vaan suureni ja suureni. Mä olin töissä ihan paniikissa ja mietin just tota kolaria myös. Sitten selvis ettei se ollu viittiny ajamisen aikana käyttää puhelinta kun ei ollu oma auto alla, loogista sinänsä :D Mutta oin vaan kuitella ton lentojutun. huh oisin ite ihan kylmän hiki otsalla :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eei! Toi on kyllä niin tuttua täälläkin että kun facebookissa se viimeeksi paikallaoloaika tai viestiin vastaaminen kasvaa, tulee pienoinen paniikki päälle :D Vaikka onneksi nykyään jo suurimmaksi osaksi tiedän, että esim. työpäivän aikana poikaystäväni ei ainakaan voi olla fb:ssa, eli silloin on ihan turha panikoida. Tuo lentojuttu oli kyllä silloin ihan hirveä! Herättyäni avasin Iltalehden ja heti etusivulla silmiini ponnahtaa otsikko kyseisen lentoyhtiön kadonneesta koneesta..juuri samaan aikaan pojat odottivat lentoaan lähteväksi samaisen lentoyhtiön koneella, joten kyllä siinä melkoinen paniikki meinasi iskeä!

      Poista
  15. Samaistun suhun ihan täysin! Kirjoitit todella hyvästä aiheesta♥ Kiitos tästä loistavasta postauksesta Tuuli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että aihe kosketti, kiitos paljon kommentistasi! <3 :)

      Poista
  16. Toi on kyllä oikeesti niin ikävää, että on sellanen yliajattelevainen!:( Mäkin oon sellanen ja aina kaikkea pitää velloa tappiin saakka.. Ja tiiätkö, mää oon pari kertaa nähnyt enneunia.. :|

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, on kyllä niin inhottavaa kun päähän vaan välillä putkahtelee mitä ihmeellisimpiä ja ikävempiä asioita :( Toivottasti et ole unissasi nähnyt mitään kovin pahaa.. enneunet vaikuttavat jotenkin vähän pelottavilta!

      Poista