21.2.2016

OVERTHINKING

Heipat sinne ruudun toiselle puolelle! Tuntuupa jotenkin oudolta aloittaa tätä postausta, sillä viime päivät/viikot ovat tuntuneet jotenkin tosi sekavilta, ja ajattelin tulla jakamaan teillekin hieman ajatuksiani. Jotenkin tämä alkanut vuosi on tuonut tullessaan niin paljon kaikkea, että en ole jotenkin pystynyt vielä edes sisäistämän joka asiaa ja käsittelemään niitä omassa päässäni. Iloisia uutisia, epätodellisuutta, surua, ikävää, arjen pyöritystä, pettymystä itseensä, unelmointia... Listaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka pitkään.

P2180007

Aloitetaan vaikka tästä blogista. Vaikka tiedän, ettei tästä todellakaan pitäisi ottaa minkäänlaista stressiä, olen alkanut yhä useammin miettiä, mitä kehtaan tänne enää kirjoittaa. Tottakai vedän rajan kaikkiin työjuttuihin, läheisiini sekä kaikkeen oikeasti henkilökohtaiseen, mutta jotenkin kaipaan sitä huoletonta kirjoittamista, jonka vielä blogini alkuaikoina osasin. Silloin annoin vain ajatuksen virrata, mutta nykyään joudun yhä useammin pähkäilemään mistä ja miten kirjoitan, minkälaisia kuvia tänne haluan ja pitävätkö lukijat tuottamastani sisällöstä. En halua kilpailla kenenkään kanssa, mutta kyllä se vaan valitettavaa on, että nykypäivänä blogit ovat yhä enemmän lähempänä sitä ammattitasoa ja kaiken täytyy olla niin tiptop. Toisaalta tuntuu ihan naurettavalta, että edes mietin mitään tuollaista, sillä erilaisuushan juuri tekee siitä blogista kiinnostavan.

Myös postaustahtini on harventunut kuin itsestään, mikä johtuu luultavasti juurikin noista yllä mainituista asioista. Mietin liikaa ehkä sitä, kuka näitä tekstejäni lukee ja joskus ei vaan ole sitä inspiraatiota kirjoittaa. Mitkään tulevien postausten suunnittelut tai kalenteriin merkityt päivät, milloin/ja kuinka usein tulisi blogata eivät kuulu päivärutiineihini, vaan inspiraatio syntyy yleensä lennosta ja joskus teksti saattaa muodostua jopa puolessa tunnissa. Toki joskus luonnoksiin syntyy muutamia postausaiheita, joita sitten jatkan ajan ja mielenkiinnon kanssa, mutta en yritä mitenkään pakonomaisesti etsiä sitä kirjoitettavaa. Tämä on vain harrastus, jona sen aion myös pitääkin :)

P2140003

Viime aikoina olen nähnyt joka yö myös todella sekavia unia, ja pari kertaa olen herännyt jopa keskellä yötä omaan huutooni, kun unet ovat käyneet liian ahdistaviksi. Painajaisethan kielivät jostain valve-elämässä olevista ristiriidoista tai tunnelukoista, joita ei ole selvitetty, mutta mielestäni kaikki on kuitenkin tällä hetkellä ihan hyvin. En sitten tiedä, voiko läheisen kuolema teettää tuollaisia unia, isoisämme poismenosta ei kuitenkaan ole kauan.. Perjantaina olleet hautajaiset kuitenkin toivat sellaisen tietyn rauhan, eikä suru ole enää niin pusertavaa kuin aiemmin. Kultaiset muistot jäävät onneksi elämään

Jollain tasolla olen myös hieman pettynyt itseeni, tai lähinnä itsekuriini. Vuoden alusta ajattelin, että vähentäisin herkuttelua ja turhaa napostelua huomattavasti, mutta se taisikin jäädä pelkäksi yritykseksi. Oma vartalo ei miellytä tällä hetkellä lähes ollenkaan, ja huonot kohdat oikein puskevat silmille. En vain ole löytänyt sellaista tiettyä tasapainoa kaiken välille - joinain päivinä yritän syödä suht terveellisesti ja liikuntakin tuntuu kevyeltä, mutta sitten on taas niitä päiviä milloin saatan mättää kaikkea epäterveellistä ja sohva on se paras kaveri. Olen jo pitkään tiennyt olevani tunnesyöjä, mutta nyt kun se alkaa näkyä jo vartalossa, tunnen olevani täysin epäonnistunut. Enkö tosiaan osaa kieltäytyä kaikista herkuista ja epäterveellisistä ruuista, vaan aina on pakko ottaa edes vähän? Ulkopuolisen korvin saatan kuulostaa lapselliselta, mutta miulle siitä on muodostunut oikea riippakivi harteille.

P2130034

Tiedän tänä vuonna kuitenkin tapahtuvan niitä kivojakin juttuja, kuten huhtikuinen Espanjan reissumme ja luultavasti myös muutto isompaan asuntoon kolkuttelee jossain vaiheessa. Töitä riittää ainakin kesän yli ja saan vihdoin nauttia myös kesälomasta - tulevaksi kesäksi onkin luvassa jos jonkinlaista kissanristiäistä aina häistä rippijuhliin!

Tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa tästä minkäänlaista valituspostausta (vaikka siltä se ehkä kuulostaakin :D), vaan kertoa rehellisesti mitä päässäni on viime aikoina liikkunut ja senkin takia blogi ei ole ollut niin aktiivinen mitä se olisi voinut olla. Täytyy vaan muistaa pitää sellainen huoleton ja positiivinen asenne, niin ikävistäkin asioista pääsee helpommin yli :)


Nyt kuitenkin toivotan jokaiselle mukavaa sunnuntain jatkoa


tuuli

22 kommenttia :

  1. Kurjaa, että siulla on paljon ei-niin-mukavia -ajatuksia harteillasi, koska ne ahdistavat sitten joka mutkassa :( Tiedän, että kaiken ahdistuksen alla on kuitenkin iloinen ja positiivinen nainen, joka varmasti sieltä löytyy, kun ahdistus väistyy :)

    Mie tiedän, mitä tunnesyöminen on ja siitä on käsittämättömän vaikeaa päästä eroon. Kärsin siitä myös itse, mutta kovasti koitan siitä vieroittua. Esimerkiksi Irti makeanhimosta -kirja sekä Jutan Voimakirja antavat vinkkejä tunnesyömisestä vieroittumiseen. Oon taistellut aika pitkän tien alkuvuonna sen eteen, että pääsisin herkuttelusta eroon ja saisin vähän kiloja karistettua, mutta esimerkiksi tämä viikko on mennyt ihan kirjaimellisesti läskiksi kerrosateriasta suklaalevyihin, täytekakkuihin ja karkkipusseihin.. En ehkä tässä blogin puolella halua avautua kaikesta tästä, mutta mietin, että voitaisiin esimerkiksi Facebookissa höpistä näistä lisää, jos saatais tarjottua toisillemme vertaistukea :) Laita miulle viesti, jos idea kuulostaisi toimivalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppaavasta kommentista Emma! :)
      Tiedän kyllä, että kaiken negatiivisen ajattelun alta löytyy se pirteämpi ja iloisempi persoona - se täytyy vaan aika ajoin yrittää kaivaa sieltä ylös! Ja tottakai voidaan höpistä aiheesta lisää, kiva jos jollain on samoja tuntemuksia kuin itsellänikin :)

      Poista
  2. Joskus vain tulee näitä paskoja aikoja, ja loppujen lopuksi myöhemmin huomaa, kuinka turhasta sitä huolehtikaan :) Toivotan sulle kunnon tsemppiä, esimerkiksi ruokailut sujuu varmasti parhaiten omalla painollaan ja kroppaa kuunnellen (: Olen myös entinen tunnesyöjä, päädyin aikoinaan paleoon ja nykyään en ole samanlainen kuin 1,5v sitten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan se on, ja oikeastikin jälkikäteen usein miettii että miten turhasta sitä silloin valitti :D Joskus vaan se turhautuminen itseensä on niin suurta, vaikkei syömisen pitäisi olla mikään stressinaihe.. Paleoruokavalio kuulostaa hyvältä ja sitä varmasti onkin, kiva kuulla että olet saanut sen avulla tunnesyömisen kuriin! :)

      Poista
  3. Mulla on ihan samalla tavalla ollut melkein koko elämän, toistuvia painajaisia usein! Välillä on helpottanut, nyt taas ahdistanut koko päivän yks uni :( Sitähän ei tosiaan tiedä mikä vaivaa elämässä, kun tuntuu että kaikki olis hyvin. Älä ota paineita blogista, kirjottelet kun siltä tuntuu ja mistä haluat! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, tosi inhottavaa tuollainen! :( Itselläni painajaisia tulee vain silloin tällöin, mutten oikeastaan tiedä mistä ne johtuvat.. Joskus tosin stressikin saattaa tehdä sen. Onneksi tämä blogin kirjoittaminen on vain harrastus, enkä varmaan ikinä voisi tehdäkään tätä työkseni! :D

      Poista
  4. Olipa kiva lukea tälläistä aitoa ja rehellistä postausta<3 Mietiskelen usein samaa, että tekisi mieli kirjoittaa paljon avoimmin blogiin, mutta mua ahdistaa se ettei tiedä kuka tekstejä lukee. Olen myös välillä kokenut pieniä paineita postaamisen kanssa. Oon huomannut, että tunne postaamisesta tai postattomuudesta aaltoilee, välillä inspis on huipussaan ja välillä on ihan lukossa. Mitä sitten kilpailuun tulee, niin siihenhän tää homma tuntuu nykyisin valuvan monilla ja on jotenkin nii surullista, kun eikös sillo se alkuperäinen syy kirjoitteluun katoa :/ Mä olen kanssa joskus nähnyt tosi paljon painajaisia, vaikka tuntui siltä että elämässä kaikki ok. Mutta ne painajaiset taisikin tulla useamman vuoden takaa asioista mitä olin vain sivuuttanut..Uskon, että tuo sun isoisän kuolema juontaa juurensa painajaisiin sekä voisiko myös tuo sun tunnesyönti stressata osittain, tai se kun olet pettynyt itseesi. Se mitä oon ite tässä elämässä oppinut niin omille tunteille pitää antaa tilaa ja kuunnella sitä mitä mieli/kroppa sanoo. Jos itkettää niin itke enemmän kuin koskaan, jos laiskottaa niin laiskottele kunnolla, jos naurattaa niin naura niin että mahaa sattuu jne jne. Halit sinne<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3 Muistelinkin, että siekin oot joskus kirjoittanut vähän samoista asioista bloggaamisen suhteen. Tosiaan välillä hieman kammottaa, että kuka tahansa pystyy lukemaan blogiani, vaikka enhän tänne mitään ns. väärää olekaan kirjoittanut, ja seison aina ajatuksieni ja postauksieni takana.

      Kilpaileminen on jotain niin typerää, sillä loppupeleissä sillähän se aito innostus katoaa kokonaan, kun täytyy vaan olla parempi ja parempi.. Myönnän kyllä itse, että inspiroidun kauniista kuvista ja haluan itsekin yrittää ottaa sellaisia, mutten koe että miun kuvien täytyisi olla jotenkin parhaita. Kiva vaan jos muut saavat niistä itselleen inspiraatiota - tuleehan siitä hyvä mieli :)

      Ukson, että painajaiset voivatkin johtua kaikista viime aikaisista asioista - onneksi en niitä kuitenkaan ihan joka yö ole nähnyt. Täytyy tosiaan joskus antaa kaikkien tunteiden purkautua kokonaan, huomaan nimittäin usein hautovani asioita sisälläni ja lopulta asioista onkin muodostunut kauhea möykky sisälleni :/ Kiitos vielä tsemppaavista sanoistasi, ne oikeasti piristivät <3

      Poista
  5. Tosi kurjaa, että sulla on ollut tällaisia ajatuksia :/ Kuulostaa tutulta toi, että joskus pienenkin ajan sisällä sattuu ja tapahtuu niin paljon kaikenlaista, ettei siinä pysy itse perässä ollenkaan eikä kaikkea ehdi kunnolla sisäistämään. Tärkeintä tollasina hetkinä on mun mielestä koittaa kuunnella itseään ja antaa itselleen aikaa sopeutua ja käydä niitä asioita mielessään läpi. Linda tossa sanoikin osuvasti, että jos itkettää niin itke, jos laiskottaa niin laiskottele jne. Jossain vaiheessa ne tunteet kuitenkin puskevat läpi sieltä, vaikka sitten väkisin, ja yleensä pääsee helpommalla kun vain kuuntelee itseään eikä yritä pitää niitä asioita ja tunteita sisällään. Voisin uskoa, että isoisäsi poismeno varmasti vaikuttaa aika paljonkin tähän kaikkeen ja niiden painajaisten näkemiseen, osanotot vielä<3

    Toivottavasti stressi blogin ja postausten suhteenkin hälvenee pikkuhiljaa. Mä olen myös ollut (ja oon varmaan jonkin verran edelleen) tunnesyöjä, joten tiedän tarkalleen, mistä puhut tuossa. Tsemmpiä ja haleja sulle Tuuli! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Linda! ♥ Välillä vaan tulee tällaisia ajanjaksoja, milloin asiat vähän ahdistaa, mutta kyllä ne ikävät ajatuksetkin menevät pois ajan kanssa - omasta asenteestaanhan se on vain kiinni :) Omille tunteilleen tosiaan täytyy antaa tilaa, se on ihan totta. Eiköhän tämä blogikin kulje omalla painollaan eteenpäin, oinain päivinä vaan postausinto on suurempi kuin toisina :D Kiitos vielä kommentistasi ♥

      Poista
  6. Ihanan rehellistä tekstiä taas sinulta, mutta kurja juttu kun on nuita muutamia huonouksia sulla mielessä. Ei pidä ottaa ressiä blogista, postaustahti on mullakin hidastunut ja tietty se hieman harmittaa mutta pitää kuitenkin muistaa se oikea elämä jnejne. Mä voin samaistua myös tuohon herkutteluun, välillä osaa elää terveellisesti ja tälleen mutta toisena päivänä onkin ihan eri ääni kellossa ja mättää suuhun mitä haluaa ja sohvannurkka on se best friend 4ever:'D Noo minkäs teet, pitäähän sitä muistaa nauttia elämästä myös ♥ Jos vaikka pysyis siinä yhdessä herkkupäivässä per viikko:') Mikä on täällä kyllä aika mahotonta..:D Ihanaa alkanutta viikkoa sullle Tuuli ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Kata! ♥ Niin, stressiä ei tosiaan pitäisi ottaa tällaisista "turhista" asioista kuten blogi, mutta minkäs teet kun olen tällainen ikuinen stressaaja, haha :D Yksi herkkupäivä viikossa olisi älyttömän hyvä noudattaa, mutta nykyisellä itsekurillani se kuulostaa ihan mahdottomalta myös! :'D Kiitos samoin sinne! ♥

      Poista
  7. Sun alkuvuosi on kyllä tainnut olla täynnä myllerrystä, joten ei ihme jos tuntuu että on hukassa, ja kaikki stressaa. Kyllä se siitä taas!♥ Älä suotta ota paineita bloggaamisesta, taino helppohan se on täältä sanoa! Mutta teet juuri sillä tahdilla kuin itsestäsi tuntuu. Väkisin ei kannata postauksia vääntää, vaan teet silloin kun on inspistä :) Toi on kyllä totta, että nykyään blogimaailma ei oo sama kuin ennen...Vaan kaiken tosiaan pitää olla niin tiptop, ja se on musta surullista, sillä silloin tota stressiä blogista tulee! Omaa blogiaan vertailee pakosti muiden blogeihin, ainakin itse vertailen. Huomaan sitten kaikki mahdolliset "virheet" omassa blogissani, ja motivaatio itsellä ainakin hiukan laskee silloin. Voi sitä aika kun blogit eivät olleet niin ammattitasoa<3

    Veikkaanpa että painajaiset johtuvat kaikesta stressistä, ja varmastikin tärkeän läheisen kuolema osaltaan vaikuttaa siihen. Itsekin näen aina silloin tällöin ahdistavia unia, jos pohdin kaikkea yksinäni. Ajatukset jäävät vaan myllertämään sisälle, enkä aina osaa puhua niistä muille. Silloin niitä jää pyörittelemään yksinään, ja silloin ahdistus vaan kasvaa..Hyi mikä kierre siitä tulee :( Pitäis varmaan oppia puhumaan herkemmin noista asioista muille, mutta jotenkin niitä jää vaan aina pyöittelemään itsekseen. Ei niin hyvä tapa. Sun painajaiset kyllä lähtevät kunhan tilanne vähän tasoittuu :)
    Tsemppihalit täältä sulle!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! ♥ Niin, kyllä se tästä taas pikkuhiljaa alkaa tasoittumaan, olen vain tällainen ikuinen stressaaja ja murehtija, jolloin asiat tuntuvat suuremmilta kuin oikeasti ovatkaan :D
      Jokaisen bloggaajan täytyisi vaan muistaa, että tekee juuri sitä omaa juttuaan, koska kahta samanlaista blogia ei ole. Ellei sitten lähde matkimaan jotain, mikä ei todellakaan kannata.. Se on kuitenkin hieno tunne, kun huomaa kehittyneensä bloggaajana, meni siihen sitten vähän tai kauemmin aikaa! :)

      Itsekin uskon tämän (turhan) stressin aiheuttavan niitä painajaisia, mutta eiköhän nekin kohta helpota. Sekavia unia näen kyllä melkein joka yö, ilmeisesti omaan sitten melko vilkkaan mielikuvituksen tai jotain..:'D Tunteista pitäisi kyllä oppia myös puhumaan, itsellänikin siinä on vielä opittavaa. Ei tosiaan kannattaisi patouttaa kaikkea sisälleen, koska silloin se paha olo vaan kasvaa.
      Kiitos vielä Anniina ♥

      Poista
  8. Voii Tuuli...harmi, että sulla on ollut tuollaisia ajatuksia mutta toisaalta kiva että jaoit niitä tänne meille :) mulla on kyllä joskus ihan sama fiilis blogin kanssa ja voisin niin hyvin samaistua tuohon herkuttelu ongelmaan ja siihen että ei ole pystynytkään johonkin :/ Toivottavasti postaukset alkaavat taas rullaamaan ja turhaan sinä vertailet omaa blogia niihin ammattilaisblogeihin, sun blogi on just hyvä näin ♡ Ihanaa viikonalkua Tuuli ♡♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Viivi ♥ Välillä omat ajatukset käyvät vaan liian ahdistaviksi, ja yleensä juuri kirjoittamalla saan niitä hieman purettua :) Halusin siksi tulla kertomaan teille lukijoillenikin, jos joku on ihmetellut hidasta postaustahtiani viime aikoina. Mutta niinkuin ylempänä jo sanoikin, niin kyllä tämä tästä ja eiköhän se inspis taas sieltä löydy ;)
      Herkuttelu on kyllä niin miun pahe! Olisipa vielä niin vilkas aineenvaihdunta kuin muutama vuosi sitten, jolloin kaikki ei sitten kerääntyisi vatsaan ja reisiin..:D Ehkä elämäntapani ovat sitten myös muuttuneet niistä ajoista hieman. Täytyy vaan yrittää pitää kohtuus kaikessa, niin kyllä se herkuttelukin on joskus sallittua! Kiitos paljon kommentistasi :))

      Poista
  9. Voi harmi, jos sulla on ollut kurjia ajatuksia viime aikoina :( Yleensä kirjoittaminen kyllä auttaa ja selkeyttää ajatuksia, samoin aika ja ihan rauhassa ottaminen :) Mulla on kans välillä vähän ongelmia blogini kanssa ja mietin, että jatkanko vai enkö. Tän pitäis olla kiva harrastus, josta ei kannata stressata turhaan ja kaikilla bloggaajilla on se oma ja ainutlaatuinen tyyli! :) Ei siis kannata ottaa paineita siitä, mitä muut tekee. Ja kyllä sä taas löydät sen tasapainon herkuttelun ja liikunnan välillekin! Joskus tulee aikoja, kun se on vähän hankalampaa, mutta älä ota siitä takapakkia <3 Ei elämä oo niin vakavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri! :) Välillä ne negatiiviset ajatukset tuppaavat jäädä mieleen kummittelemaan, mutta täytyy vaan yrittää laittaa vastaan ja ajatella asioiden valoisempia puolia. Kyllä tämä tästä! Onneksi miulla on noin ihania ja tsemppaavia lukijoita, joiden avulla se inspis kirjoittamiseen taas kasvaa! ♥ Ja totta, eiköhän se tasapainokin sieltä taas pikkuhiljaa löydy - mennään vain päivä kerrallaa eteenpäin nauttien pienistä jutuista! :)

      Poista
  10. "Overthinking kills your happiness"-quote kyllä pitää niin paikkansa. Mulla on ollut myös samankaltaisia ajatuksia blogin kanssa viimeaikoina ja sellanen jonkinlainen tyytymättömyys blogin sisältöön. Kun aina vaan tuntuu, että kaiken pitäisi olla niin tiptop.. Todellisuus kaikkien blogien takana on kuitenkin aina toinen :') Toivottavasti saat pian tunnelukkoja auki ja asioita selvitettyä♥ Sullakin on ollut viimeaikoina tosi raskasta, joten voimahalit täältä sinne!<3 Mä oon kans aina ollu tunnesyöjä ja ahdistaa, kun se tosissaan myös näkyy omassa kehossa.. Tilasin just uudet bikinit netistä ja kun laitoin ne päälleni, niin kauhistelin omaa kroppaani.. Pitäisi vaan jostain löytää se motivaatio! Oon ite huomannut sen, että jos teen vaan liikuntamuotoja joista pidän, niin saan pidettyä motivaation paremmin yllä :) Tykkään esimerkiksi käydä kävelylenkeillä ja joogaamassa ja kuntosali taas on ihan pakkopullaa.. Mä suosittelen sulle Tuuli yin-joogaa. Se on ihanaa ja rauhallista kehonhuoltoa, venyttelyä etc. Sanotaan myös että sen tunnin aikana aukeaa usein tunnelukkoja ja mulla itellä on käynyt niin! Juuri pari viikkoa sitten purskahdin vaan ihan täyteen itkuun kesken tunnin ja opettaja sanoi, että se on täysin normaalia, että anna itkun tulla vaan! :) Viimeksi taas aloin nauramaan ihan yhtäkkiä, se oli aika hauskaa :'D Muttajoo, pitkä kommentti! Toivottavasti jaksoit lukea ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti Emilia, kiitos paljon! <3 Tottahan se on, että todellisuus blogien takana on usein aivan toisenlainen kuin mitä kirjoittaja antaa ymmärtää..:) Siksi kannattaakin seurata vain sitä omaa polkuaan, eikä verrata itseään ja blogiaan toisiin.
      Eiköhän kaikki ole pian taas "normaalisti", tai niin hyvin kuin vaan voi olla :D Olen ehkä vain luonteeltani niin herkkä, että otan asiat niin paljon herkemmin ja mietin kaiken aina syvällisemmin.. yin-jooga kuulostaa mielenkiintoiselta! Itse en ole vielä koskaan minkäänlaista joogaa edes kokeillut, mutta olisi kiva joskus testata :) Tunnelukkojen avautuminen kuulostaa ainakin vapauttavalta, ihanaa että olet saanut niitä purettua! <3 Tottakai jaksoin lukea kommentin loppuun, kiva vaan kun joku jaksaa kirjoittaa hieman pidempiä vastauksia ;)

      Poista
  11. Voi Tuuli, tsemppiä! <3 Mulle tulee tasasin väliajoin sama fiilis bloggaamisen ja tervellisen elämän suhteen, mutta yleensä kun antaa aikaa ja tilaa ajatuksille niin ne alkaa selkiytymään pikkuhiljaa. :)

    Läheisen ihmisen kuolema on aina vaikea paikka ja ottaa aikansa. <3 Meillä eletään samassa tilanteessa...

    Älä turhaan soimaa tai syyttele itseäsi, jokainen parempi päivä ja valinta on jo suunta kohti sitä parempaa. <3

    Voimia alkaneeseen viikkoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Emma! <3 Tosiaan, päivä kerrallaan eteepäin, ja täytyy muistaa ettei itseään tarvitse kohdella liian ankarasti! Voi ei, voimahali sinnekin suuntaan..<3 :( Läheisen poismeno on aina rankka paikka. Onneksi muistot jää kuitenkin elämään <3

      Poista