18.4.2017

ERITYISHERKKYYTTÄ VAI PELKKÄÄ STRESSIÄ?

Niin kuin aiemmassa postauksessa mainitsinkin, on tämä kevät ollut jollain tapaa melkoista vuoristorataa omien ajatusteni suhteen. Monista pienistä asioista on kasvanut kuin iso möykky sisälleni, jotka ovat aiheuttaneet enemmän tai vähemmän ahdistusta ja stressiä viime aikoina. Tuntuu että välillä olen niin tulenarka, että saatan räjähtää yhdestäkin poikkipuolisesta sanasta tai tekemättömästä asiasta.

Yritän nyt avata hieman sitä ajatustulvaa joka pääni sisällä vallitsee, jos se helpottaisi. Viime aikoina olen havainnut, että sisälläni on todella paljon tukahdutettuja tunteita, sanomattomia sanoja ja jopa suoranaista vihaa joitakin asioita kohtaan. Olen yrittänyt pyyhkiä negatiiviset asiat mielestäni pois, mutta tuntuu että ne tarrautuvat vain entistä lujemmin kiinni aivan kuin joku haluaisi testata että pysynkö nyt varmasti siellä positiviisuden puolella, kun olihan se yksi tämän vuoden tavoitteistanikin. 

soap-bubble-2003639_1920


Tiedän ja tiedostan hyvin omat tunteeni, mutta olen huono ilmaisemaan niitä välillä edes niille kaikista rakkaimmille ja läheisimmille ihmisille. Tiedän, että sisälläni on varmasti paljon avaamattomia tunnelukkoja, joista olisi syytä päästä eroon. Usein tuntuu, etten vain osaa ilmaista itseäni oikein, ja siksi monet ymmärtävät minut helposti väärin. Ihmissuhteissani olen yleensä se auttava ja kuunteleva osapuoli, ja ehkä sen takia tuntuu, ettei miulla ole varaa valittaa asioista, kun monella muulla asiat voivat olla paljon huonommin. Olen jo varmaan omaksunut kuuntelijan roolini niin hyvin, että unohdan usein pysähtyä ja vastata kysymykseen, mitä minulle itselleni oikeasti kuuluu?

Olen lukenut jonkin verran erityisherkkyydestä, ja vaikken tiedä voinko täysin kuvailla itseäni kyseisellä adjektiivilla, moni piirre siinä kuitenkin täsmää itseeni täydellisesti. Käsittelen asioita usein syvällisesti ja aistin hyvin ihmisten tunnetiloja, huomaten myös paljon sellaisia asioita, joita ei-niin-tunneherkkä ihminen ehkä huomaisi. Omat tunteeni ovat usein voimakkaita ja stressaannun herkästi ylimääräisistä ärsykkeistä, jolloin kaipaan usein omaa tilaa ja rauhaa käsitellä asioita yksin. Murehdin myös herkästi asioista, ja kannan monesti huolta läheisimpienikin jaksamisesta. Koen herkkyyden toki hyvänäkin asiana, mutta välillä tuntuu että olisinpa edes hieman tasapainoisempi tunteideni kanssa.


tree-trunk-569275_1280 Kuvat: Pixabay

Toisaalta nämä ajatukset nousevat pintaan lähinnä silloin, kun olen stressaantunut tai elämässäni tapahtuu paljon asioita samanaikaisesti. Tämä kevät onkin ollut aikamoista hulinaa ja muutosten aikaa, mutta uskon että pian kyllä helpottaa. Yleensä juuri kirjoittaminen on auttanut järjestelemään ajatuksia, ja tätäkin postausta lukiessa tuntuu jo heti paljon paremmalta kun on saanut oksennettua sen ajatusryöpyn tyhjälle tekstikentälle. Nostan siis hattua niille, jotka jaksoivat lukea tänne loppuun asti, sillä olihan tässä nyt vuodatusta kerrakseen!


Nyt lähden kuitenkin nollaamaan ajatuksiani liikunnan pariin - se jos mikä auttaa moneenkin vaivaan! Kivaa viikkoa kaikille, muistakaa aina olla omia itsejänne 💕

12 kommenttia :

  1. Voi Tuuli, tsemppihalit nyt sinne heti<3 Kirjoita ehdottomasti aina tänne asioita jos se helpottaa, sitä paitsi moni saman asian kanssa painiva voi saada myös jonkinmoiset tsempit ja vertaistuet näistä.
    Musta on ihana että huolehdit muista todella paljon, mutta tosiaan muista välillä pysähtyä ja kysyä itseltäsi mitä sulle kuuluu, myös muiden kanssa pitää muistaa puhua ja jos he kysyvät niin vastaan. Ei pidä miettiä että toisen pulmat on isompia kuin omat, koska jokaisella on omat vaikeutensa ja niitä ei pidä ruveta vertailemaan - vaikka ymmärrän täysin että jotkut painii tuplasti pahempien asioiden kanssa kuin itse, mutta silti ei pidä talloa omia murheita nurkkaan sen takia.
    Toivottavasti pian tuntuu paremmalle ja hei kohta pääset lomailemaan kunnolla ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista Kata ♥ Tykkään kyllä kirjoittaa näitä syvällisempiäkin pohdiskeluja, mutta tuntuu että usein mietin liiankin tarkasti mitä kehtaan tänne blogiini jakaa. Toisaalta teidän lukijoiden kommentit ja vertaistuki on aina yhtä mieltä lämmittävää, joten eiköhän näitä jatkossakin aina silloin tällöin tipahtele :)

      Olen huomannut, että itse usein vähättelen muille huoliani, vaikkei pitäisi. On kai vaan helpompi vastata että kaikki on hyvin, kuin kertoa niistä olemattomista murheistaan jotka välillä painavat mieltä.. Olenkin miettinyt että ehkä juuri siksi niitä tunnelukkoja syntyy, kun ei uskalla päästää kaikkea ulos. Siihen täytyy kyllä ehdottomasti kiinnittää jatkossa enemmän huomiota! Tsemppihalit vastaanotettu, kiitos ♥

      Poista
  2. Rohkeaa postata tästä aiheesta!<3 Voin samaistua moneenkin kohtaan. Olen itsekin hyvä kuuntelija, mutten aina osaa ilmaista omia tuntemuksiani muille. Toivon, että sä löydät sulle hyviä keinoja avata "tunnemöykkyjä"! Muista, että herkkyys on myös negatiivisten kaupanpäällisiensä kanssa ennenkaikkea suuri vahvuus♥ https://www.viacharacter.org/www/ kannattaa muuten jos kiinnostaa niin tehdä tuo testi, se kertoo kyselyn perusteella sun luonteen suurimmista vahvuuksista, toivottavasti siitä on iloa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon ♥ Kuuntelijan rooli on kyllä helppo omaksua, ja itse kyllä tykkäänkin siitä, mutta välillä pitäisi vaan muistaa keskittyä enemmän niihin omiinkin ajatuksiin ja tunteisiin. Koen myös itse herkkyyden yhtenä vahvuutenani, vaikka joskus tuntuukin että saatan mennä liian tunteelliseksi :'D Täytyy ehdottomasti käydä tekemässä tuo testi, kiitos Henna ihanasta ja mieltä piristävästä kommentista! ♥

      Poista
  3. Ihana että uskallat kirjoittaa näin avoimesti blogiin tästä asiasta, ja kannattaakin kirjoittaa jos se helpottaa :) hurjasti tsemppiä Tuuli sinne, muistat vaan kysyä itseltäsi niitä kuulumisia ja miltä itsestä tuntuu :) etköhän sä löydä sen keinon jolla saat ne tunnemöykyt avattua ja stressin helpottavan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista Viivi ♥ Onneksi loma häämöttää jo ihan nurkan takana, ja uskon että siellä saan ajatuksiani selvemmiksi ja rentouduttua kunnolla :)

      Poista
  4. Ihanan avoin ja rohkea postaus Tuuli<3 Niinhän se valitettavan usein menee, että jos sisällään kantaa niitä tukahdettuja tunteita ja ajatuksia eikä niitä käsittele vaan koittaa vaan työntää ne sivuun, lopputuloksena on juuri tollanen pienistäkin asioista räjähtäminen, tajuton stressi ja paha mieli :/ Ne asiat pitäisi saada käsiteltyä, mutta eihän sekään todellakaan oo aina niin yksinkertaista ja helppoa. Tosi hienoa, jos jo tän postauksen kirjoittaminen auttoi ja helpotti sun oloa<3 :) Toivottavasti pääset noista negatiivisista tunteista pian eroon kokonaan ja löydät siihen just sulle sopivimmat keinot!

    Mä oon itse tässä tän alkuvuoden aikana kuullut kerran jos toisenkin, että koita vaan ajatella jotain kivaa tai keskittyä niihin positiivisiin juttuihin, jos mulla on ollut paha olla jonkun asian takia. Mutta kun mun kohdalla se ei ainakaan mee noin. Tai menee ehkä sen pienen hetken ja toki niistä kivoista ajatuksista tulee parempi mieli, mutta ei se poista sitä todellista ongelmaa. Mä tiedän hyvin olevani ihminen, jonka täytyy saada käsitellä ne asiat, jotka mieltä vaivaa, sillä muuten ajaudun vaan sellaseen turhauttavaan kierteeseen, jossa sysään koko ajan niitä ongelmia sivummalle ja sitten ne taas hetken päästä palaavat entistä voimakkaampina. Puhuminen ei oo helppoa, mutta mulle se on ollut ainut tapa saada asioita käsiteltyä loppuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Linda ♥ Pitäisi tosiaan käsitellä ne negatiivisetkin tunteet aina samantien, sillä niiden kertyminen pään sisälle ei tee oikestikaan pidemmän päälle hyvää :/ Jokaisella on tottakai ne omat keinonsa käsitellä ja purkaa asioita, mutta puhumalla ne yleensä parhaiten selviää. Monesti kun saa vain sen suunsa avauttua, niin keskustelun jälkeen huomaa että olo onkin paljon vapautuneempi :)

      Itsekin olen yrittänyt miettiä noita kivoja juttuja aina huonoina hetkinä, mutta totta se on, ettei sekään aina täysin auta. Uskon kyllä että pian saan ajatukseni täysin selvitettyä ja pahimman stressin karkotettua, kiitos ihanasta kommentista ♥

      Poista
  5. Mä kyllä niin fiilaan sua tässä, juuri samaisesta aiheesta joskus kirjoittaneena<3 Erityisherkän elämä on joskus tosi raskasta, mutta useimmiten se vain rikastuttaa. Kaikki asiat tuntee niin paljon vahvemmin, hyvässä kuin pahassa :') Kaikki asiat todella helpottuu, kun niitä jakaa muille, mutta aina välillä pakko ottaa aikaa myös vain itselleen :-* Asioilla on tapana järjestyä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla Emilia ♥ Viime vuosina olen pohtenut tuota erityisherkkyyttä entistä enemmän, ja uskon että se edes jossain määrin selittää omaa käytöstäni ja tunteitani. Asioista puhuminen kyllä yleensä aina auttaa, vaikka sen suun avaaminen voi joskus hankalalta tuntuakin :) Ihanasti sanottu, kiitos paljon ♥

      Poista
  6. Tämä teksti olisi voinut olla mun kirjoittama. Jotenkin niin samanlaisia ajatuksia myös mulla kuin sulla<3 Mä oon ihan lapsesta asti tuntenut, ettei kukaan ymmärrä mua ja oikeestaan se ei ole tunne vain myös totuus. Ikävintä on, että tuntuu nimenomaan ettei kukaan edes yritä. Ennen tunsin siitä kovasti yksinäisyyttä ja surua, se varmasti vaikutti paljon miksi juuri mulle tuli mielenterveysongelmia. Nykyään tohon kaikkeen on tottunut ja kyllä terapiassa tuntui, että mua kuunnellaan ja ymmärretään. Tietenkin ihmiset kuuntelee myös mua ja varmasti välittävät, mutta sellainen erilaisuus on jotenkin välillä raskasta. Mua myös suututtaa kun mua sanotaan hiljaiseksi tai ujoksi, ennen ehkä kutsuin itsekkin itseäni ujoksi, mutta nykyään olen rohkeampi ja juuri sellainen kuin olen :D Lisäksi olen saanut paljon positiivista palautetta rauhallisuudestani, joten se vain vahvistaa itseluottamusta.

    En tiedä olenko erityisherkkä, olen sitä mieltä että siitä on tullut jokin vähän muoti-ilmiö, että kaikki on mielestään erityisherkkiä tai sillee :D Kyllä joitain piirteitä on, juurikin tunnen kaiken niin voimakkaasti, pohdin liikaa asioita, herkistyn kaikesta jne :) Nyt muuten tuli dokumenttia erityisherkistä, ajattelin katsoa sen itsekkin. Löytyy Yle Arenaasta.

    Olen nähnyt sut vain kerran, mutta lukenut blogiasi pitkään ja mun mielestä vaikutat ihanalta ihmiseltä, joka välittää, mutta miettii liikaa asioita<3 Uskon, että kaikki ns. heikkoudet/huonot asiat voi kääntää positiiviseksi energiaksi <3 Toivon, että sun olo helpottaa ja jos haluat puhua näistä jutuista voit laittaa viestiä :) Ps. Oon pahoillani todella sekavasta ja vähän liian avoimesta kommentista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et arvaakaan miten hyvä mieli tästä kommentista tuli <3 Ymmärrän hyvin tuon erilaisuuden tunteen, kun tuntuu ettei kukaan oikein täysin ymmärrä. Toki on tilanteita kun omista tunteistaankin voi avoimesti puhua, mutta huomaan että usein silloinkin yritän vähätellä niitä ja kääntää aiheen johonkin muuhun. Pitäisi vaan uskaltaa avautua enemmän, sillä siitä olisi varmasti hyötyä itseäänkin ajatellen.

      Haha, tuo ujo ja hiljainen kuulostaa tutulta täälläkin, ja noh - vaikka miellänkin itseni ehkä hieman ujoksi uusissa tilanteissa, olen kehittynyt siinäkin asiassa paljon viime vuosien aikana :D Ihanaa että sielläkin ollaan jo sinut itsensä kanssa, se on tärkeää <3

      Olen aika samoilla linjoilla tuon erityisherkkyyden suhteen, sillä nykyään tuntuu että joka toinen mieltää itsensä erityisherkäksi.. Noita samoja piirteitä kyllä löytyy, mutta en osaa sanoa missä se ns. "raja" menee, että voisi sanoa ihan oikeasti olevansa täysin erityisherkkä :D Herkkä olen aina ollut, ja nykyään koenkin sen myös yhtenä vahvuutenani. Kuulinkin tuosta dokumentista - täytyy tutustua siihen myöhemmin :)

      Voi Niina, olipa ihanasti sanottu <3 Siinä olet kyllä ihan oikeassa, että mietin ihan liikaa asioita ja niiden merkityksiä yms! Tuohon positiiviseen energiaan olenkin yrittänyt panostaa yhä enemmän, sillä siitä on oikeasti hyötyä :) Älä turhaan pahoittele tuota kommenttia, se merkitsi miulle paljon - kiitos siitä <3

      Poista