16. syyskuuta 2017

EI MITÄÄN VAALEANPUNAISTA HATTARAA

Ihanaa että on lauantai ja ei ole kiire mihinkään. Sisäinen kelloni herätti tänään jo ennen kahdeksaa, mutta yö tuli silti nukuttua hyvin ja olo oli aamulla levännyt. Siitä inspiroituneena päätin vihdoinkin avata Bloggerin tyhjän tekstikentän ja hieman avata tätä ajatustulvaa, joka mielessäni on myllertänyt jo jonkin aikaa. Melko sekavaa tekstiä on luultavasti luvassa, joten varautukaa siihen.

P8250074

Olen ollut viime aikoina henkisesti melko poikki, ja tiedän että asialle on pian tehtävä jotain. Liika negatiivisuus ja huono energia ympärilläni ovat syöneet jaksamistani, ja huomaan olevani lähes päivittäin todella alakuloinen. Tunnen myös olevani ehkä yksinäisempi kuin koskaan, ja kaipaan niitä oikeita ystäviä rinnalleni. Kaipaan sitä, että joku on oikeasti kiinnostunut siitä mitä miulle kuuluu, eikä selitä aina vain omasta elämästään. Kaipaan niitä yhteisiä kahvihetkiä ja extempore päähänpistoja, mahat kippurassa nauramista ja yksinkertaisesti vain yhteistä aikaa ystävien kanssa. Kuitenkaan kaikkien melko erilaisten elämäntilanteiden ja pienen ystäväpiirin vuoksi edes viikottainen näkeminen ei ole aina mahdollista, mikä tekee oloni välillä todella surulliseksi. 

Teen myös tällä hetkellä työtä, jossa olen pääasiassa yksin saman henkilön kanssa päivästä ja viikosta toiseen. Viime aikoina on tuntunut usein siltä, että sosiaalinen elämäni on karissut lähes kokonaan, ja jossen ole töissä, olen useimmiten yksin kotona ennen kuin mieheni saapuu kotiin. Tämä olotila ei vaan sovi itselleni, ja kaipaan sitä iloista ja positiivista itseäni, jonka olen nyt hetkellisesti kadottanut johonkin. Muiden ihmisten seurassa usein olenkin pirteämpi, mutta heti kun jään yksin, alkavat ajatukset myllertää jälleen niihin ikäviin asioihin. Onneksi olen kuitenkin pystynyt kertomaan tilanteestani muutamalle ihmiselle, jotka ovat kyllä auttaneet parhaansa mukaan.

P9100057

Viime aikoina on myös usein tuntunut, etten saa olla sellainen kuin olen, vaan miun täytyisi muuttua jonkun toisen vuoksi. Heikkoina hetkinä olen ajatellut ihan oikeasti että miussa täytyy olla jotain vikaa, vaikka syvällä sisimmässäni tiedän hyvin että kyseiset ajatukset ovat täysin turhia. Kaikkien näiden asioiden yhteisvaikutus on nakertanut itsetuntoani pikkuhiljaa alemmaksi, ja välillä mietin miten tähän ollaan oikein päädytty. Olen joutunut tukahduttamaan oikeat tunteeni, vaikka tiedän ettei siinä ole mitään järkeä ja ettei niin saisi tehdä. Haluan kuitenkin uskoa että pian voin jo suunnata katseen eteenpäin ja muistella tätä aikaa lähinnä henkisen kavun ja oppimisen paikkana.

P8250035

Pystyykö kukaan muu samaistumaan tekstiin? Miten olette päässeet inhottavista epävarmuuden tunteista yli? 


16 kommenttia :

  1. Voi ei, kamala kuulla, että sulla on tommonen olo :( Toivottavasti se helpottaisi nopeasti<3 mulla on aina välillä kausia, että on vain jostain syystä paha olla ja tosi yksinäinen olo, koska en oikein osaa enää puhua tunteistani ja tuntuu jotenkin väärältä tuntea edes niitä tunteita :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen mestari sulkemaan kaiken sisälleni, vaikka tiedän että pidemmällä aikavälillä se vain pahentaa tilannetta.. Mutta uskon kyllä että tämä kääntyy vielä paremmaksi, täytyy vaan itse yrittää jaksaa olla positiivinen :) Kiitos tsempeistä Jasu <3

      Poista
  2. Pystyn jollain tapaa samaistumaan sun tekstiin. Mun oma elämäntilanne ei siis sinänsä ole samanlainen kun sulla, mutta tuo, ettei oikein ole mahdollisuutta ja aikaa nähdä ystäviä ja ne oikeat kultaiset ystävät tuntuu olevan niin harvassa. Arjen hektisyydessä tulee harvoin yksinäisiä hetkiä mulla, mutta taas viikonloppuisin oon usein vähän alakuloinen kun oon ihan yksin kotona, kukaan ei kaipaa ja jos itse ei tee joka ikinen kerta sitä työtä, että järjestää ohjelmaa, jää yksin. Tuntuis joskus kivalta, jos jotakuta oikeasti kiinnostaisi mitä kuuluu.

    Ei tämä kommentti varmaan hirveästi nyt auttanut sinua, vaan se oli lähinnä vertaisymmärtämistä (sana? :D) tuohon epävarmuuden tunteeseen. Toivottavasti sitä ei jatku kauaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävien merkitys on oikeasti todella suuri, ja jos sitä aikaa ei aina näkemiselle ole, niin huomaa kyllä miten ne yksinäisyyden tunteet nostaa välillä päätään. Ymmärrän hyvin myös sen, ettei itse jaksaisi aina olla se aktiivisempi osapuoli :/

      Heei, päinvastoin - ihanaa kun jätit kommenttia ja kerroit omista ajatuksistasi, kiitos siitä <3

      Poista
  3. Ihan kun mun elämä just nyt:'D Voin kyllä samaistua, esimerkiksi siihen että jos itsellä on vapaapäivä niin odottelen kiltisti kotona aina sitä että mieheni pääsee töistä. Voi tylsyys! Mullakin on hyvin vähän ystäviä tällä paikkakunnalla ja aina menee ajat niin pahasti ristiin eri elämäntilainteiden vuoksi ettei ehdi nähdä. Viikolla tosiaan itsekin vietän hyvin paljon aikaa yksin, ei ihme että lauantaisin haluaa aina töiden jälkeen lähtee ihmisten ilmoille ja sosiaalisoitumaan. Mulla tosin on onneksi työ missä pääsee näkemään monia ihmisiä. Sulla on varmasti hieman raskaampaa!

    Harmi että sinne kuuluu tällaista muutenkin:/ Mä vähän veikkaan että tuo on sitä perus arkea mitä joskus tulee valitettavasti eteen elämässä. Tietystihän me voimme asialle jotain tehdä, ei jäädä istumaan kotiin odottelemaan sitä miestä vaan keksii jotain muuta:D Mutta tosiaan ei yksinään ole kivaa, ystävät ovat harvassa ja eihän sille mitään voin että ajat menee ristiin. Tääkään ei sua nyt pahemmin varmaan auttanut yhtään mutta siis.. Ymmärrän sun fiilikset ja oli mahtava kuulla etttä muitakin on samassa tilanteessa ja voisiko sanoa että elämänvaiheessa :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, ihana kuulla että pystyit samaistumaan tähän, mutta tosi harmi jos siellä on myöskin samanlainen tilanne meneillään! :( Ehkä se tosiaan on vain tämä arki, joka omassa puuduttavuudessaan vetää välillä mielen matalaksi, kun ei ole aina niitä ystäviäkään siinä ympärillä.. Itsekin haikailen hieman asiakaspalvelutyön perään, sillä siinä tosiaan pääsi olemaan monenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä ja ehkä jollain tapaa myös työpäivät tuntuivat menevän nopeammin :).

      Kiitos superisti ihanasta kommentista Kata, kyllä se vaan auttoi kun saa edes hieman vertaistukea ja ymmärrystä! :') ♥

      Poista
  4. Voi Tuuli, mulla tuli niin ontto olo tätä lukiessa! Kumpa asuisin lähempänä, niin me nähtäis varmasti useinn ja just nyt veisin sen piristys-teelle jonnekkin ihanaan kahvilaan♥! Tosi kurja et susta tuntuu että et voi täysin olla omaittes ja että työkin tuntuu yksinäiselle :( Muista että oot aivan äärettömän upea nainen, niin sisältä kun ulkoa ja sun ei pidä muuttua kenenkään toisen takia IKINÄ!♥
    Mullakin on hiljattain ollut samanlaisia fiiliksiä, uuteen kaupunkiin muutto ja työpaikan vaihto on tuonut muutoksia aikatauluihin. Joskus tuntuu kans, että oon hirveen yksinäinen täällä Tampereella, kun kaverit ei ehdi nähdä koulun/töiden takia. Mun fiiliksiä on ainakin auttanut se, että on yksinkertasesti tehnyt niitä asioita mistä tulee hyvä mieli♥ Lähen lenkille ja laitan lempparimusat korviin, lähden shoppaileen (tätä on tullut tehtyä ihan liikaa :DD), meen kahvilaan ja otan blogihommat mukaan, teen jalkakylpyjä kotona, käyn jumppailemassa salilla (sielä aina edes joku tuntematon moikkaa ja saa hymyn huulille) 8) Ja tietty just se että puhuu läheisille tilanteesta, aina on ihmisiä jotka välittää sinusta, vaikka välillä tulee tosi orpo olo! Mäkin välitän♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Emilia..♥ Oon ihan otettu täällä noista sanoista ja tsempeistä, oot kyllä ihan huippu! :') Tosiaan jos välimatka olisi lyhyempi, nähtäisiin varmasti usein ja uskon että tultaisiin muutenkin hyvin juttuun! Ehdottomasti joskus vielä tavataan ♥
      Uuteen kaupunkiin muutto on varmasti iso askel ja vaatii myöskin sen, että on itse sosiaalinen eikä jättäydy kotiin neljän seinän sisälle.. Itsekin teen kyllä paljon yksikseni asioita kuten shoppailen tai käyn jumpissa, mutta joskus olisi niin kiva tehdä niitäkin juttuja kavereiden kanssa :). Ihana kuulla että välität, kiitos Emilia ♥

      Poista
  5. Tosi kurjaa, että sulla on ollut tollanen olo viime aikoina :( Muiden ihmisten negatiivisuus tarttuu kyllä herkästi ja sitä tulee itsekin oltua alakuloinen, jos ympärillä on sellaista negatiivisuutta ja just sitä huonoa energiaa. Tiedän täsmälleen miltä tuntuu, kun tulee sellainen olo että pitäisi jonkun toisen ihmisen takia muuttua jollain tavalla. Ja vaikka järki sanoo, että tietenkin sitä saa olla juuri sellainen kuin on eikä se ole oma ongelma, jos jollekulle toiselle ei kelpaa, ei se aina vaan oo niin helppoa kuitenkaan käsittää sitä. Pitäisi vaan saada elämästä kokonaan pois ne ihmiset, jotka kylvää tollasia ajatuksia omaan päähän tai ainakin pystyä olemaan täysin välittämästä sellaisten ihmisten mielipiteistä.

    Tsemppiä sulle Tuuli, toivottavasti pääset noista tunteista pian yli ja elämä alkaa taas hymyillä enemmän ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Linda ♥ Tuntuu niin inhottavalta, että vuosi takaperin aloin olla jo niin sinut itseni kanssa ja olin lähes kokonaan löytänyt sen positiivisen ajattelutavan, mutta nyt kaikki negatiiviset asiat ja huonot energiat ympärilläni on saanut muutettua sen kaiken taas huonompaan suuntaan :( Toisaalta elämässä tulee väkisinkin eteen niitä ylä- ja alamäkiä, mutta olisi ihanaa pystyä ajattelemaan huonoinakin aikoina positiivisesti..

      Tuo on kyllä niin totta, että vaikka kuinka ajattelisi sisimmissään ettei tarvitse muuttua kenenkään takia, niin silti sitä tulee liikaa ajateltua muiden mielipiteitä siitä, millainen muka heidän mielestään pitäisi olla. Pitäisi vain päästä siitä negaitiivisuudesta ja kyseisistä ihmisistä eroon, niin omakin elämä varmasti helpottuisi.

      Kiitos mieltä lämmittävistä sanoista ♥ :)

      Poista
  6. Toivon, että sun olosi helpottaa pian! <3 Mun syksy on ollut myös raskas, olen ollut monena päivänä huonolla tuulella tai pahalla mielellä. Syksy sen yleensä aiheuttaa ja lisäksi mulla on ollut stressiä muutosta ja lukemisesti kouluun.. Mä oon ennen ollut myös todella yksinäinen, mutta nykyään en oo enää juuri ollenkaan. En oikein tiedä miten siihen voi vaikuttaa, mulla se vaan lähti pois. Teen paljon töitä ja vietän vapaa-aikaa paljon poikaystävän kanssa ja välillä näen perhettä ja ystäviä. Mulla on tosi harvoin mitään ylimääräistä aikaa, aina jotain tekemistä. Ehkä sun kannattaisi aloittaa joku uusi harrastus, lukea kirjoja tai muuta? :) Lisäksi netissä joku hakee kokoajan uutta ystävää eli ehkä uusiin ihmisiin tutustuminen auttaisi? Mä ainakin oon tutustunut aina välillä uusiin ihmisiin ja se on kyllä piristänyt <3 Sussa ei ole mitään vikaa ja anna kaikkien tunteiden vaan tulla ja käsittele ne. Niiden tukahduttaminen vain pahentaa asiaa. Helpommin sanottu kuin tehty.. Kannattaa kirjoittaa jos ei halua puhua vaikka kirje itselleen tai päiväkirjaa :) Tsemppiä vielä Tuuli!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania ajatuksia ja tsemppejä Niina ♥ Tosi harmi jos sielläkin syksy ja stressi ovat saaneet mielen matalaksi, miullakin tämä pimenevä vuodenaika tekee kaikesta vielä vaikeamman tuntuista..:( Pitäisi tosiaan keksiä enemmän sisältöä päiviin esim. töiden jälkeen, jolloin miulla on ihan hyvin sitä vapaata aikaa, mutta usein kotitöiden jälkeen ei vaan jaksa oikein tehdä mitään :D Uusiin ihmisiin olisi kyllä huippua tutustua, mutten oikein tiedä miten onnistuisin, muuten kuin tietysti blogin kautta, jossa olenkin voinut tutustua muihin samanhenkisiin tyyppeihin ♥ Tietysti jos lähtisin taas opiskelemaan, saisin luultavasti koulusta uusia kavereita, mutta en tosiaan tiedä vielä mitä tulevaisuudeltani oikeasti haluan.. Tuo itselleen kirjoittaminen kuulostaa hyvältä ja varmasti toimivaltakin idealta, täytyy yrittää sitä ♥ Kiitos paljon Niina, tuli hyvä mieli kommentistasi :')

      Poista
  7. mulla on itselläni ollut tässä samoja fiiliksiä, ja vaikeaa, myös mulla on kaikilla ystävillä ja itsellä sellainen elämän tilanne, ettei kerkeä paljoa näkemään ja samalla kun tuntuu että on loppu, introvertti minä vetäydyn vaan enemmän omiin oloihin... Mutta onneksi sä oot saanu puhuttua jollekin se jo auttaa aina, eiköhän tämä tästä ala parantumaan, ja sitten kun löytää aikaa niin nauttii siitä täysiä!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, harmi että sielläkin on ollut samanlaisia tunteita viime aikoina :'( Itsekin olen tosiaan enemmän introvertti omalta luonteeltani, ja joskus se oikein korostuu kun oikein vetäytyy omiin oloihinsa.. Toivottavasti siullakin on sellaisia ihmisiä ympärillä, kenelle voit puhua murheistasi - he varmasti auttavat ja kuuntelevat mielellään ♥ Tsemppiä sinnekin Saara! :)

      Poista
  8. Voin samaistua! Itellä on just tällähetkellä samanlainen olo.. Oon ollu viime kuukausina jotenki tosi alakuloinen ja yksinäinen. Vielä ei ainakaan oo helpottanut, mutta toivon että pian tähän tulee muutos:( Syksy on mulla muutenki aina vähän semmosta aikaa etten oo oikein oma pirteä itseni vaan mieli painuu matalaksi. Tätä vielä pahentaa ne asiat mitä tapahtuu tällähetkellä elämässä. Toivottavasti ees aurinkoiset syksysäät piristää vähän mielentilaa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin harmi kuulla, että monella tuntuu olevan samanlaisia alakuloisia fiiliksiä tällä hetkellä :( Itsellänikin syksyn pimeys ja sateet vetävät muiden asioiden lisäksi mielen maahan, mutta aurinkoisina päivinä olen huomattavasti pirteämpi :D Hurjasti tsemppiä sinne, kyllä ne asiat vielä järjestyy <3

      Poista