7. marraskuuta 2018

AJATUKSIA INTROVERTTIUDESTA

Kyselin jokin aika sitten, olisitteko kiinnostuneita lukemaan ajatuksiani introverttiudesta, ja moni tuntuikin olevan kiinnostunut aiheesta. Tämä postaus on itseasiassa lojunut luonnoksissani valmiina jo hetken aikaa, mutta vain kuvat ovat puuttuneet! Yllättävän usein käy niin, että joko kuvat tai teksti jää uupumaan, ja sen vuoksi postauksen julkaisu venyy ja venyy.. Tuttua?

PA210020

Moni psykologiaan edes hieman perehtynyt on varmasti kuullut termit introvertti ja ekstrovertti, jotka kuvaavat siis luonteen persoonallisuutta, ja jaottelevat ihmiset karkeasti näihin kahteen ryhmään. Ollaan puhuttu erään ystäväni kanssa usein tästä aiheesta, ja hänkin kirjoitti vasta hiljattain oman näkökulmansa asiaan.

Introvertteja kuvaillaan usein kliseisesti hieman hissukoiksi ja ryhmästä vetäytyviksi pohdiskelijoiksi, jotka viihtyvät enemmän omissa oloissaan, kun taas ekstrovertit puolestaan ahdistuvat yksinolosta ja rakastavat sitä, kun kalenterin jokainen sivu on täynnä ja saa juosta tukka putkella paikasta toiseen. Yleensä ihmisistä löytyy jonkin verran näitä kumpaakin piirrettä, mutta toinen on yleensä se hallitsevampi. Itselläni se on aina ollut selkeästi introverttius, josta ajattelin teille myös tänään kirjoittaa.

PA260010

Lapsena ja nuorena koin usein olevani se hieman ujompi ja hiljaisempi tyttö, ja näin muistan myös muiden miuta luonnehtivan. Kaveripiirini koostui yleensä vain yhden käden sormilla laskettavasta määrästä, ja usein viihdyinkin mieluummin kahdestaan jonkin ystäväni kanssa, kuin isossa porukassa.

Kouluaikoina ahdistuin herkästi jos luokassa oli liikaa ylimääräistä meteliä, enkä silloin pystynyt keskittymään oikein mihinkään. Monesti vetäydyinkin hieman omiin oloihini, mikä näin jälkikäteen ajateltuna on saattanut vaikuttaa siltä etten edes halunnut ketään lähelleni, vaikka niin ei tietenkään ollut. Olin koulussa usein se tunnollinen oppilas, joka luki kokeisiin ja saikin ihan kiitettäviä arvosanoja. Koin kuitenkin helposti ulkopuolisuuden tunteita, vaikka kavereita löytyikin, ja välillä tuntui etten kuulunut oikein mihinkään ryhmään.

PB030002

Huomaan tänäkin päivänä itsessäni noita samoja piirteitä, mutta olen myös muuttunut kaikkien näiden vuosien aikana. Olen alkanut löytää itsestäni yhä enemmän myös niitä ekstrovertin ominaisuuksia, ja koen olevani huomattavasti sosiaalisempi kuin tuolloin kouluaikoina. Itsevarmuus on lisääntynyt iän myötä, ja välillä on ihan kiva että viikon varrelle on suunniteltu menoa useammalle päivälle. Jo työni itsessään on todella sosiaalista, mutta kiireisten viikkojen jälkeen huomaan kuitenkin kaipaavani sitä ihan omaa aikaa, jolloin saan ladata akkuja kaikessa rauhassa ja olla tekemättä mitään, jos huvittaa.

Tuntuu, että introverttius nähdään usein enemmän negatiivisena asiana, mikä on mielestäni hölmöä. Ihminen kun voi kuitenkin samaan aikaan olla sosiaalisesti lahjakas ja nauttia ihmisten seurasta, vaikka olisikin introverttiuteen taipuvainen. En itse koe olevani mikään hissukka, vaikka en teekään itsestäni suurta numeroa tai viihdy huomion keskipisteenä. Tykkään puuhailla paljon asioita yksikseni, mutta nautin silti säännöllisesti niistä spontaaneistakin ideoista ja omalle epämukavuusalueelle menemisestä, sillä niistä olen oppinut kaikista eniten.

PA260011

Moni on sanonut, että vaikutan myös paljon ikäistäni kypsemmältä, minkä tietenkin otan kohteliaisuutena. En osaa suoraan sanoa mistä se johtuu, mutta luulisin että elämänkokemuksella ja asioihin suhtautumisellani on ollut osuutta asiaan. Tiedän, että olen hyvä juuri näin, eikä miun tarvitse muuttua kenenkään toisen takia. Olen oppinut hyväksymään oman introverttiuteni ja sen, että jos sosiaalinen kuorma meinaa kasvaa liian isoksi, on ihan okei kieltäytyä ylimääräisistä menoista ja ottaa enemmän aikaa itselleen.


Kumpi sinä koet olevasi enemmän, introvertti vai ekstrovertti?



14 kommenttia :

  1. Näen itsessäni kyllä molempia piirteitä, mutta kallistun enempi kyllä ekstroverttiin. Mä muuten lueskelin enemmän aiheessa silloin kun eka kertaa mainitsit näistä blogissasi, aloin heti kiinnostua ja tykkään muutenkin lukea tällaisia psykologiaan liittyviä juttuja. Ja hei introvertti ei todellakaan oo mun mielestä negatiivisempi puoli. Kaikki ei vain viihdy hälinässä. Huomasin myös että itse kun oon ekstrovertti, niin mieheni on taas introvertti, jännä miten tää meillä silti toimii! :D

    En halua ikinä, että esim kalenterini on täynnä, vaan mä tarvin myös niitä yksinäisiä hetkiä ja nautin siitä, että saan kotona vapailla olla välillä ihan omissa oloissani. Mutta viihdyn enemmän siinä että saan olla menossa ja ihmisten ilmoilla, mitä isompi porukka niin sitä hauskempaa - toki rakastan välillä kaksin keskeisiäkin hetkiä ystävieni kanssa. Kuten sanoit, kaikissa on hieman näitä molempia :)

    Tosi ihana oli lueskella sun mietteitä introverttiudesta, aihe kiinnostaa ja olis kiva lukea enemmän tällaisia psykologisia juttuja ja aiheita sulta. Tuttua muuten tuo, että postauksesta löytyy teksti, mutta ne pirun kuva!! Ne puuttuu! Mulla ollut yksi pohdintapostaus kohta muutaman kuukauden valmiina ilman kuvia :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei hienoa että kiinnostuit aiheesta enemmänkin! :) Itseänikin kiinnostaa paljon kaikki psykologiaan liittyvä ja varsinkin itsensä kehittäminen ja ajatustyöskentely. Mitä olen siuta blogin perusteella oppinut tuntemaan, niin vaikutat nimenomaan sellaiselta menevältä tyypiltä, joka viihtyy isossa porukassa ja tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa :) Toki me kaikki kaivataan joskus sitä omaakin aikaa, mutta se oman ajan tarve on jokaiselle niin yksilöllistä.

      Uskon, että teidän parisuhde toimii varsin hyvin, vaikka toinen onkin introvertti ja toinen ekstrovertti. Vastakohdathan täydentävät toisiaan, eikös se niin mene ;) Näitä aiheita on tosi mielenkiintoista pohtia, ja kiva kuulla että sielläkin näytetään vihreää valoa syvällisimmille ajatuksille!

      Kiitos kommentistasi ja mukavaa loppuviikkoa sinne <3

      Poista
  2. Mussa on aika paljon sekä intro- että ekstrovertin piirteitä eli oon siitä välistä. Samaistun myös tuohon tosi vahvasti, että joko on teksti muttei kuvia tai sit kuvat muttei tekstiä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen miettinyt monesti samaa, että miusta löytyy kyllä molempia piirteitä, mutta lopulta kuitenkin kallistun enemmän sinne introverttiuteen :D Joo, tuo on kyllä niin ärsyttävää kun haluaisi postata, mutta jommat kummat puuttuu!

      Poista
  3. Huippua kun kirjoitit tästä aiheesta Tuuli! Mussa on ihan selkeesti enemmän introvertin kuin ekstrovertin piirteitä. Nuorempana olin tosi hiljainen ja just sellanen ujo hissukka. Viihdyin kuitenkin kavereiden kanssa, vaikken tavallaan niinkään kaivannut niiden seuraa ainakaan päivittäin. Nyt kun ikää on tullut lisää, on muutosta tapahtunut jonkun verran enkä koe enää todellakaan olevani mikään hissukka tai harmaa hiiri, vaikken vieläkään oo suunapäänä höpöttämässä tuntemattomille :D Isossa porukassa, jossa on paljon mulle vieraita tai lähes vieraita ihmisiä, oon edelleen aika hiljanen ja kestää aikansa ennen kuin saan suuni auki, mutta kavereiden kanssa aikaa viettäessä musta ei kyllä hiljaista saa tekemälläkään. Poikaystävä on monet kerrat sanonut, että miksi ihmeessä kuvailin itseäni aluksi ujoksi, kun en selkeesti sitä ole :D Ehken sitten näytä sitä ulospäin, vaikka tiettyä ujoutta musta vieläkin löytyy?

    Muistan kun nähtiin sillon pari kesää sitten niin mulle tuli susta heti sellanen kuva, että oot tosi sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut! Sitä sun mainitsemaa sosiaalista lahjakkuutta sulta siis todellakin löytyy :) Sun kanssa oli myös helppo olla, kun ei sekään oo tosiaan itsestäänselvää kaikkien kohdalla. Toki olin silloin jo sen verran sun blogia lukenut, että tiesin jonkin verran millainen oot persoonaltasi, mutta siis pointti tosiaan tässä oli nyt se, ettet todellakaan ole munkaan kokemukseni mukaan mikään hissukka! Ihan kaikkea muuta :) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos siulle <3 Ollaan kyllä varmaan aika samanlaisia luonteeltamme, sillä isossa porukassa itseltänikin kestää usein hetki lämmetä ja saada suutani auki, kun taas tuttujen kavereiden kesken sitä tarinaa kyllä riittää :D Ennemmin olen kuitenkin se sivusta tarkkailija, joka yleensä miettii ensin ennen kuin puhuu.

      Eikä, ihan mahtava kuulla!! :D Muistan kun miuta ainakin jännitti tosi paljon tavata silloin kaikkia, ja pyrin vaan siihen että antaisin itsestäni mahdollisimman hyvän kuvan - ihana kuulla jos siinä onnistuin :) Ja siun kanssa oli myös tosi helppo jutella ja olla, vaikutat tosi symppikseltä ja samanhenkiseltä ihmiseltä, johon olisi tosiaan kiva tutustua paremminkin <3

      Tästä kommentista tuli tosi hyvä mieli, kiitos siitä <3

      Poista
  4. Ihanaa pohdintaa! Ja sie et totisesti ole mikään hiljainen hissukka eikä introverttius ole negatiivinen asia, kuten kirjoitit <3 Sie oot sosiaalisesti tosi taitava ja todellakin vaikutat ikäistäsi vanhemmalta positiivisella tavalla - siun kanssa on helppo keskustella asioista ja siulla on tosi hyviä näkökulmia eri aiheisiin, elämänkokemus näkyy siusta!

    Ja mie oon näin vanhemmiten ehkä alkanut viihtyä pienemmissä porukoissa, kuten uusimmassa postauksessanikin kirjoitin, mutta ennen halusin aina olla isossa porukassa ja nimenomaan saada myös huomiota. Nykyään nautin siitä, että saan olla pienessä porukassa itselleni tärkeiden ihmisten kanssa ja suuret ihmismäärät ja "hyvänpäiväntutut" ahdistavat lähinnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Emma, ihana kuulla! <3 Siun kanssa voi kyllä jutella aiheesta kuin aiheesta, ja osaat myös antaa hyviä näkökulmia asioihin :)
      Ollaankin puhuttu paljon siun kanssa tuosta aiheesta, ja olen ihan samoilla linjoilla. Niiden oikeiden ystävien merkitys korostuu mitä vanhemmaksi tulee, ja harvemmin tulee enää haalittua elämäänsä niitä hyvänpäiväntuttuja. Ja vaikka kilometrejä olisikin välissä, niin aito ystävyys säilyy siitä huolimatta <3

      Poista
  5. Tosi hyvä postaus, ja tunnistin tässä paljon myös itseäni! Oon aina ajatellut olevani ekstrovertti, mutta viime aikoina alkanut kallistua kuitenkin myös introverttiuden suuntaan. Mutta useimmitenhan se on just niin, että jokaisesta löytyy noita molempia piirteitä! Mäkin kaipaan paljon omaa aikaa ja tilaa, ja palautumista kaikesta sosiaalisesta.

    On tosi tärkeää muistaa just tuo minkä totesit loppuun, että on tärkeää hyväksyä itsensä sellaisena kuin on eikä muuttua kenenkään muun takia :) Ihanaa viikonloppua ihana! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni, ihana kuulla siunkin mielipide asiaan <3 Siusta kyllä löytyy paljon niitä ekstrovertin piirteitä, tykkäät mennä ja olla ihmisten seurassa :) Hassua, miten ikää tullessa lisää, alkaa myös paremmin hahmottaa sitä toista "ääripäätä" itsessään, ja siekin olet huomannut niitä introvertin ominaisuuksia itsessäsi enemmän.
      Jokainen on tärkeä ja hyvä sellaisena kuin on <3 Kiitos samoin sinnekin <3

      Poista
  6. Ihana postaus ja kiva oli lukea sun ajatuksia tästä aiheesta :) mä koen olevani tosi paljon molempia, rakastan juuri sitä että kalenteri on täynnä ja saa nähdä ihmisiä, mutta kuitenkin liika sosialisoituminen ahdistaa ja on pakko vetäytyä välillä omiin oloihin. Sanoisin ehkä olevani myös enemmän introvertti :) Lisäksi erityisherkkyyteni tuo vähän sellaista lisää vielä tuohon introverttiuteen!
    Oot ihan oikeassta tossa et tärkeetä hyväksyä itsensä juuri näin<3 ihanaa viikkoo Tuuli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Emilia <3 Täysi kalenteri on välillä ihan jees, mutta sitten sitä kyllä kaipaakin omaa aikaa kaiken sosiaalisen toiminnan jälkeen :D Olen myös miettinyt paljon tuota erityisherkkyyttä, ja itsestänikin niitä piirteitä kyllä löytyy!
      Juurikin näin <3 Ihanaa viikkoa myös sinne! <3

      Poista
  7. Tosi hyvin ja samaistuttavasti kirjotit tästä aiheesta, josta on aina kiva lukea kokemuksia ja mielipiteitä!:) Oon kyllä nykyään niin henkeen ja vereen introvertti kun vaan voi olla! Voi olla ettei tää vaihe oo ikuinen, mut en kyllä osaa kuvitella itteäni ihan heti ihmisten keskelle päivittäin tai että kalenterissa on enemmän tapaamisia kuin vapaapäiviä..:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Janina <3 Täälläkin ollaan kyllä enemmän siellä introverttiuden puolella, vaikka välillä viikkoihin sitä menoa ja sosialisoitumista mahtuukin :D Yksin ollessa on kuitenkin ihana aina hetki hengähtää ja latailla akkuja tuleviin päiviin :)

      Poista